1845 - 1880
Pirinen Johan s. 25.1.1810 k. 1880
Puolisot:
Anna Ruuskanen s. 10.6.1814
Anna Kokkonen s. 1823
Johan Pirinen syntyy Nilsiän kylässä tilalla nro 4 osatilan talollisen isänsä Olof Pirisen (s. 1766) ja äitinsä Katarina Pitkäsen (s. 1769) pojaksi. Perheessä on jo useita lapsia ja välillä oltiin mäkitupalaisinakin. Perheen aika kuluu Nilsiän kylällä vuoteen 1817, jolloin äiti Katarina Pitkänen menehtyy vesitautiin. Vesitauti käsitti turvotukseen viittaavaa sairautta. Isä Olof jäi näin leskeksi lapsiensa kanssa. Osa lapsista muutti pois perheestä jo aiemmin, avioituen tai työn perässä. Osa kulkee edelleen isän mukana, kuin myös pieni poika Johan.
Perheen aika kuluu itsellisinä vuoteen 1823, jolloin isä Olof päättää siirtyä perheineen Reittiön kylään. Lapsista useampi aikuistuu ja avioituu. Pojat Olof (1799) ja nuorimmainen veli Johan ovat kylällä tiloilla renkeinäkin, kunnes velipoika Olof avioituu vuonna 1826 Anna Hyvösen kanssa. Jälkeläisten aloittaessaan elämäänsä Isä Olof muuttaa takaisin Nilsiässä Nilsiän kylään itselliseksi vuoden 1826 aikoihin, jossa hän menehtyy 66 vuotiaana seuraavan vuosikymmenen alussa 1832 kuumeeseen. Aika kulkee toisaalla, Reittiön kylässä pojalla Johanilla (1810) renkihommissa, mutta hän siirtyy vuonna 1828 Syvärilän kylään tilalle nro 1 talollisille Savolaisille rengiksi.
Pestit loppuu vuonna 1829 ja Johan Pirinen on jo Nilsiän kylällä nro 3 Pohl Taskisella, Ylitalon tilalla renkinä. Vuosi menee renkipestin aikaa Taskisilla ja Johan siirtyy taas. Nyt vuonna 1830 hän siirtyy Urimolahden kylään, jossa edesmenneen osatilan talollisen Lars Kuosmasen jälkeläiset pitivät talollisina tilaa. Mutta vuosi menee nopeasti. Matka jatkuu seuraavana vuonna Nilsiän kylään nro 3 Pohl Taskiselle, kunnes sitten 1832 Johan löydetään Sänkimäen kylän Jussilasta talolliselta Johan Pitkäseltä renkihommista. Sänkimäessä työt jatkuvat vuosittain eri tiloilla. Heikkilässäkin nro 5 ja viimein Hanhisalmella vuonna 1833. Tällä samalla tilalla on myös piikana hänen tuleva puolisonsa Anna Ruuskanen.
Anna Ruuskanen (s.1814) oli syntyjään Kaaraslahtelaisen isänsä Adam Ruuskasen (s. 1778) sekä äitinsä Juliana Pietikäisen (s. 1782) tytär. Perhe asusteli Kaaraslahdessa, mutta Annan syntymän aikaan vuosien 1814 – 1816 välillä he asustelivat Sänkimäen kylässä. Sitten taas muutto takaisin Kaaraslahden kylään. 1830-luvun alussa vanhemmat asustelevat torppareina kylällä ja tytär Anna lähtee 18 vuotiaana työpesteille perheestä. Ensin Anna tekee piikatöitään toista vuotta samalla Kaaraslahden kylällä Kuusilahden Niemelässä, mutta on jo vuonna 1834 Sänkimäen kylässä Hanhisalmen tilalla talollisella Lars Pitkäsellä työsuhteessa.
Hanhisalmella on myös Johan Pirinen, joka oli tullut tilalle rengiksi jo muutama vuosi aiemmin. Johan ja Anna tekevät töitään tilalla ja tutustuvat keskenään. Kuulutuksia haetaan syksyllä 1836 ja avioon mennään heti kohta vuoden vaihteen jälkeen helmikuussa 1837.
Avioitumisen jälkeen Johan ja Anna lähtevät Sänkimäestä, siirtyvät Kaaraslahden kylään itsellisiksi. Aika kuluu Kaaraslahden Kinahmissa ja tilalla nro 12 aina vuoteen 1841, jolloin perhe aloittaa Kaaraslahdessa lampuoteina Kokkaristen hallinnoimalla tilalla nro 13. Lapsiakin oli tullut perheeseen, poika Olof 1837 ja tytär Stina 1841. Murhetta kuitenkin Olofista, joka oli sokea tai sokeutui ajan mittaan jo nuorena. Perheenlisäystä muutaman vuoden päästä lisää, syntyy poika Wilhelm syyskuussa 1844. Seuraavana vuonna Johan Pirinen perheineen sopii torpparikontrahdista Sänkimäen Eerikkalan talollisen isännän Erik Pitkäsen kanssa. Näin perhe siirtyy Eerikkalaan ja he aloittavat torppareina tilalla. Samana vuonna 1845 tulee murhetta, lapsista pieni poika Wilhelm menehtyy kesän korvilla 13 päivä toukokuuta kuumeeseen. Mutta lapsia syntyy Sänkimäessä Eerikkalan torpassa perheeseen lisää. Syntyy 1847 poika David, mutta hänkin menehtyy kuumeeseen vajaan vuoden vanhana.
Perheen torppariaika Eerikkalassa tulee jatkumaan harvinaisen pitkään, vuoteen 1880 saakka. Sinä aikana perhe kasvoi, syntyi pari poikaa David 1849 ja Wilhelm 1854, nimettyinä edesmenneiden lasten mukaan. Ja syntyi tytärkin poikien väliin, Anna Liisa 1852, mutta hän menehtyy jo vuoden ikäisenä kuumeeseen 28 päivä huhtikuussa 1853. Paljon on ollut surua Johan Pirisen perheessä ja vielä lisää vastoinkäymisiä on tulossa.
Vuosikymmenet vaihtuu, torpassa elot jatkuvat aina vuoteen 1868, jolloin Johan Pirisen puoliso ja perheen äiti Anna Ruuskanen menehtyy vakavaan lavantautiakin muistuttavaan hermostolliseen kuumetautiin. Myös perheessä aiemmin syntynyt sokea poika Olof menehtyy samana vuonna Kuopion lasaretissa. Eikä siinä kaikki murheet, lapsista tytär Stina menehtyy toukokuussa myös kuumeeseen ja myös peräkkäisinä päivinä äitinsä kanssa. Valtakunnassa elettiin pahoja kato- ja kuolinvuosia, eikä Johan Pirisenkään perhe säästynyt siltä ajalta. Oli eletty aikamoisen rankkoja aikoja Johanin perheessä viimeisten vuosikymmenten aikoina.
Näin torppari Johan Pirinen jää leskeksi perheineen. Mutta jo seuraavana vuonna tammikuussa Johan avioituu uudestaan. Puolisoksi tulee edesmenneen, Sänkimäen Paavolassakin olleen muonarengin, Johan Wemanin (s. 1821) leskipuoliso Anna Kokkonen (s. 1823). Johan Pirisen ja edesmenneen puolisonsa Anna Ruuskasen liitosta syntynyt poika David avioituu vuonna 1868 Maija Happosen kanssa ja he asustelevat jatkossa perheineen isänsä Johanin torpassa Sänkimäen Eerikkalassa. Aika kulkee syyskuuhun vuoteen 1880, jolloin menehtyy perheen isä, Eerikkalan torppari Johan Pirinen. Näin torppariaika Eerikkalassa Johan Pirisen kohdalta päättyy. Leski Anna Kokkonen, sekä Johanin poika David oman perheensä kanssa jatkavat eloaan Eerikkalassa vielä seuraavaakin vuosikymmentä.
1818 – 1832
Tiihonen Johan s. 5.12.1764 k.1832
Puoliso Catharina Kettuin s. 18.3.1775
Johan Tiihonen (s. 5.12.1764) oli syntyjään silloisessa Kuopion Kuuslahdessa isänsä Johan Tiihosen (s. 1722) ja äitinsä Cecilia Lipposen (s. 1728) poika. Vuosien päästä perhe siirtyy Kaaraslahteen tilalle nro 3, joka oli vielä maakirjanumeroiden aikaa. Johan Tiihosen isä Johan menehtyy vuonna 1780 Kaaraslahdessa. Poika Johan siirtyy perheestä renkihommiin kylällä, mutta samalla tilanumerolla. Aika kuluu seuraavalle vuosikymmenelle Johanin tehdessä renkihommiaan niin Kaaraslahden kylässä, kuin väliin Sänkimäessäkin. Viimein Johan Tiihonen asustelee talollisen veljensä Petterin perheen tilanosalla Hakkaralan kylässä tilanumerolla 4. Vuosikymmenen lopuilla Johan avioituu toukokuussa vuonna 1799 torpparin tyttären Catharina Kettusen (s. 18.3.1775) kanssa, joka oli piikana Vuotjärvellä tilalla nro 1.
Catharina Kettunen oli syntyjään Hipanlahden kylässä isänsä Siegfrid Kettusen (s. 16.2.1742) ja äitinsä Catharina Parviaisen (s. 14.11.1752) tytär. Isä oli sotilaana vuoteen 1790 saakka Kuopion komppaniassa ruodussa nro 83, jonka velvoitettuja talollisia oli Hipanlahden ja Vehkalahden kylissä. Ruodun sotilastorppa oli mahdollisesti myös Hipanlahden kylässä jonkin talollisen mailla, jossa perhe asusteli. Tytär Catharina lähtee perheestä parikymppisenä nuorena naisena piikatöihin vuoden 1796 nurkilla, perheen ollessa jo lampuoteina Hipanlahden kylässä, kun isänsä sotilaspesti oli loppunut eroon vuonna 1790. Catharina siirtyy Vehkalahden kylässä tilalle nro 1 talollisille Pasasille ja ottaa piikapestin heiltä. Pasasilla aika kuluu piikatöissä useamman vuoden verran. Catharina oli Pasasilla näin ehkä hyvä töissään, kun yleensä renki- ja piikapestit tehtiin vain vuodeksi eteenpäin. Viimein vuonna 1799 hän tutustuu Hakkaralan kylän Johan Tiihoseen ja avioituu hänen kanssaan toukokuussa 1799. Näin Catharina muuttaa samalla Vehkalahdesta Johan Tiihosen luokse Hakkaralaan.
Avioiduttuaan Johan Tiihonen ja Catharina Kettunen aloittavat elämäänsä talollisina Hakkaralan Konttimäessä, samalla tilanumerolla 4, kuin Johanin veli perheineen oli, mutta omalla osatilallaan. Konttimäessä talollinen aika jatkuu heillä pitkälle 1810-lukua, vuoteen 1817. Siihen väliin tuli perheenlisäystä ja myöskin poismenoja. Syntyy lapsia, poika Johan helmikuussa 1800, josta tulee myös aikanaan Sänkimäen Eerikkalaan torppari. Tytär Catharina syntyy helmikuussa 1803 ja tytär Walborg tammikuussa 1807. Surua tulee, Walborg menehtyy rokkoon vain puolitoistavuotiaana seuraavana vuonna toukokuussa 1808. Poika David syntyy helmikuussa 1809. Lisää lapsia tulee, tytär Anna vuonna 1811. Mutta 1811 syntynyt Anna menehtyy jo vajaa parivuotiaana hinkuyskään 30 päivä elokuuta vuonna 1813. Hautajaispäiväkin tuli nopeasti.. Pojat Elias ja Johan syntyivät vielä myöhemmin.
Hakkaralan Konttimäessä tulee vuosi 1817 jolloin Johan Tiihonen perheineen sopivat torpparikontrahdista Sänkimäen kylän kantatilan nro 4 Eerikkalan isännän Erik Pitkäsen kanssa. Seuraavana vuonna Tiihosen perhe on jo torppareina Eerikkalassa, tilan Kortteisenrannan torpassa. Seuraavana vuosikymmenenä aika kuluu ja myös Eerikkalan torpassa elo jatkuu tiivistä torpparielämää. Lapsista joku avioituu, joku lähtee myös omalle elämänpolulle 1830-luvulla ja esikoinen Johankin siirtyy myöhemmin vuosikymmenen lopuilla perheineen vaikeuksien kautta Sänkimäen Heikkilään torppariksi. Mutta torpassa Sänkimäen Eerikkalassa tulee murheita. Torppari-isä Johan Tiihonen (s. 1764) menehtyy vesitautiin 68 vuotiaana vuonna 1832. Leskipuoliso Catharina Kettunen jää vielä Eerikkalaan jatkaen elämää menevää vuosikymmentä. Näin Johan Tiihosen menehdyttyä, hänen torppariaika Eerikkalassa tuli päätökseen.
n. 1850 – 1855
Tiihonen Johan s. 1800
Puoliso Beata Hakkarainen s. 1798
Johan oli syntyjään Hakkaralassa aiemmin mainittujen vanhempiensa Johan Tiihosen (s. 1764) ja Catharina Kettusen (s. 1775) poika. Vanhempiensa ollessa 1820-luvun alussa perheineen torppareina Sänkimäen Eerikkalassa, avioituu poika Johan samalla tilalla töissä olleen piika Beata Hakkaraisen kanssa vuonna 1822.
Beata Hakkarainen oli syntyjään (S. 1798) Kasurilan kylässä tilalla nro 3 isänsä Sven Hakkaraisen (s. 1769) ja äitinsä Helena Pitkäsen (s. 1767) tytär. Vanhemmat siirtyivät perheineen vuoden 1813 paikkeilla Kasurilasta Sänkimäkeen itsellisiksi. Samoihin aikoihin perheen lapset aloittivat jo töitään eri tiloilla. Sisarukset Helena ja Beata aloittivat nuorina piikahommansa, kuin veljensä Morten taas renkipestit. 1810-lukua mennään vuosikymmenen lopuille ja Beata on jo silloin viimeistään Sänkimäen Eerikkalassa piikana.
Samaan aikaan Eerikkalassa oli torppareina Tiihoset. Torppari Johan Tiihosen perhe asusteli Kortteisenrannan torpassaan perheensä kanssa, jossa oli ja asui myös lapsista parikymppinen poika Johan. Näin Johan ja Beata tutustuivat muutamien vuosien aikana niin hyvin, että kuulutuksia haettiin lokakuussa 1822 ja vihille mentiin jo saman vuoden joulukuussa. Avioiduttuaan Beata muuttaa Johanin luokse hänen vanhempiensa kotiin Kortteisenrantaan. Johanin nuorempi sisko Katarina asusteli vielä vanhempiensa luona.
Elot jatkuvat Kortteisenrannan torpassa 1820-lukua. Johan ja Beata saa Eerikkalassa heti perheenlisäystä. Syntyy poika Johan syyskuussa vuonna 1823. Ja toukokuussa 1825 syntyy poika Erik. Mutta Erik menehtyy lapsena jo seuraavan vuoden joulukuussa kuumeeseen. Vuosi tästä ja syntyy poika Aron joulukuussa 1827.
Vuonna 1828 Johan ja Beata päättävät siirtyä perheineen Johanin vanhempien luota Kaaraslahden kylään, Hannonmäen Ruuskalaan tilalle nro 4, jossa talollisena oli Pohl Johanson Pitkänen puolisonsa Helena Hakkaraisen kanssa. Helena Hakkarainen oli Beatan sisko, joka oli avioitunut muutamia vuosia aiemmin talollisen leskimies Pohl Pitkäsen kanssa. Muutamia vuosia menee ja Johan puolisoineen ovat jo torppareina samassa kylässä Pietilässä tilalla nro 23. Torppariaika kestää jokusen vuoden, kunnes samaan aikaan Johanin torppari-isä menehtyy Sänkimäen Eerikkalassa vuonna 1832.
Isänsä kuoleman jälkeen Johan ja Beata ovat jo vuonna 1834 Sänkimäen Eerikkalassa itsellisinä, Johanin äidin asuessa Kortteisenrannassa. Ehkä Johan puolisoineen asui itsellisinä samaa torppaa äitimuorin kanssa vuosikymmenen loppuun. Samaa torppaa asuttivat vielä Johanin sisaruksista veljet Elias ja David. David asusteli puolisonsa Marta Rokkasen kanssa. David alkoi olla myös lampuotina tilalla nro 5 Heikkilässä. Elias-veli tekee renkihommia Eerikkalassa, mutta muuttaa vuosikymmenen lopuilla Kuopioon.
Aika kuluu Johanilla perheineen itsellisinä Eerikkalassa, Johanin torppari-äidin ollessa vielä mukana, kunnes vuosikymmenen vaihteessa kaikki siirtyvät Sänkimäen Heikkilään tilalle nro 5 talolliselle Johan Lyytiselle torppareiksi. Aika kuluu Heikkilässä vuoteen 1848, jolloin he siirtyvät takaisin Eerikkalaan itsellisiksi vuoteen 1849, jonka jälkeen torppareina seuraavan vuosikymmenen puoliväliin. Torppariksi vuoden 1855 nurkilla tulee perheen poika Aron perheineen.
n. 1855 – 1859
Tiihonen Aron s. 1828 (22.12.1827)
Puoliso Eva Kaisa Heinonen s. 1825 (20.1.1826)
Perheen poika Aron oli tehnyt renkihommia Eerikkalassa ja tutustui saman tilan piikatyttöön Eeva Kaisa Heinoseen. Eeva Kaisa oli naisimmeinen aiemmin syntyneen tyttärensä takia, mutta he avioituivat kuitenkin joulukuussa 1853 ja siirtyivät hetkeksi Aronin vanhempien torppaan. Aronin isän iäkäs äitimuori menehtyy torpassa 78 vuotiaana. Aron itse puolisonsa Eeva Kaisan kanssa on vielä hetken renkihommissa seuraavana vuonna Heikkilässä, jonka jälkeen Aron ja Eeva siirtyvät jo vuonna 1855 takaisin Eerikkalaan isänsä torppaan torppareiksi.
Torppariaikaa Aronin perheessä mennään pitkin 1850-lukua. Torpassa asustelevat myös Aronin vanhemmat, äidin Beatan ollessa ollessa jo hieman vaivainenkin. Lapsia tulee Aronille ja Eevalle. Syntyi poika Erik jo aiemmin Heikkilän aikaan, mutta Eerikkalassa vielä tyttäret Stina ja Anna.
Vuosikymmen lähenee loppuaan ja vuonna 1859 koko Tiihosten perhe vanhempineen lopettavat torppareina Eerikkalassa. Aronin vanhemmat siirtyvät Sänkimäessä kylänvaivaisiksi. Aron ja Eeva siirtyvät itsellisiksi Paloisten kylään ja siellä nro 1 Murtomäen tilalle.
1861 – 1867
Henrik Kolehmainen s. 1824 (27.5.1824)
Puoliso Karolina Paldanius s. 28.2.1836
Henrik Kolehmainen oli syntyjään Koivumäen kylästä vanhempiensa Morten Kolehmaisen (s. 1775) ja Brita Bökin (s. 1797) poika.
Vanhemmat siirtyilee… Pyöriälään 1826, sieltä Koivumäen kylään jne. Henrik lähtee aikanaan työhommiinsa pitkin pitäjää. 1850-luvulla hän on jo Paloisilla vuoden 1856 aikoihin. Sieltä hän siirtyy Nilsiän kylään tilalle nro 16 Sääskenniemeen. Vuonna 1857 Henrik on jo työhommissa Sänkimäen kylässä ja tilalla nro 5 Heikkilässä talollisella Johan Lyytisellä. Ja ehti Henrik vielä Jussilassakin renkitöitään tehdä. Eikä pitkään mene, kun Henrik Kolehmainen on tehnyt torpparisopimuksen ja on viimeistään vuonna 1861 Eerikkalassa talollisella Lars Savolaisella torpparina. Naapuritilalla Jussilassa on piikana hänen tuleva puolisonsa Karolina Paldanius, johon Henrik ehti jo samalla tilalla renkinä ollessaankin tutustua.
Karolina Paldanius (s. 28.2.1836, kaste 1.3.1836) oli syntyjään Maaningan Hamulan kylän tilan nro 5 torppari-isänsä Mats Paldaniuksen (s. 1793) ja äitinsä Juliana Kovasen (s. 1794) tytär. Aikanaan vanhempiensa ollessa perheineen lampuoteina Hamulan kylässä tilalla nro 2, hakee 17 vuotias Karolina 5 päivä helmikuuta vuonna 1853 veljensä David Johanin kanssa muuttokirjan Kuopioon. Karolinan veli David Johan aloittaa Kuopion Kolmisopin kylässä tilalla nro 6 Juvolassa talollisen Henrik Ruuskasen tilanosalla lampuotina. Mutta muutamien vuosien päästä veli David lopettaa lampuotina ja palaa takaisin Maaningalle. Karolina sen sijaan siirtyy Kolmisopissa tilalle nro 5 Paavolaan piiaksi. Sekin oli talollisen Henrik Ruuskasen hallinnoima tilanosa. Mutta vain hetki menee ja Karolina muuttaa loppuvuodesta 1856 Nilsiään. Siellä hän tulee piikapestillä Kaaraslahden kylään ja tilalle nro 23 Pietilän Marjomäkeen talolliselle Sven Hakkaraiselle töihin. Jokusia vuosia riittää hyvin töitä Karolinalla Kaaraslahdessa, mutta vuonna 1859 hän on jo sitten Sänkimäen Jussilassa piikana. Jussilassa oli siihen aikaan talollisena Fredrik Hakkarainen, jonka kanssa Karolina työsopimuksia teki. Samalla kylällä touhuaa näinä vuosina renkihommiaan myös Henrik Kolehmainen, Karolinan tuleva puoliso.
Karolina ja Henrik avioituvat 3.11.1861. Samalla Karolina siirtyy Eerikkalaan torpparipuolisonsa Henrikin luokse. Lapsiakin alkaa siunaantumaan. 22.9.1862 syntyy poika Jakob. Kesäkuussa 1864 syntyy poika David, mutta hän menehtyy jo syntyessään. Seuraavana vuonna syntyy kesällä tytär Wilhelmiina. Eerikkalan torpassa asusteli hetken myös Henrik Kolehmaisen nuorin veli Adam (s. 1829). Perheen elot ja aika kulkevat Eerikkalan torpassa muutamia vuosia, kunnes perheen äiti, Karolina Paldanius menehtyy hermokuumeeseen vain 30 vuotiaana maaliskuussa vuonna 1866. Suuret katovuodet ja nälänhätäkin olivat valtakunnassa jo menossa. Leski Henrik Kolehmainen ei enää torpparisopimustaan Eerikkalan talollisten kanssa jatkanut, vaan hän siirtyi Heikkilän tilanosalle renkitöihin.
1866 – 1873
Ryynänen Fabian s. 1839 (s. 8.7.1839)
Puoliso Anna Karolina Leskinen s. 1838. (2.7.1838)
Fabian Ryynänen syntyy Iisalmen Karvasalmen kylässä tilalla nro 9 isänsä Christer Ryynäsen (s. 1815) ja äitinsä Carolina Hiltusen (s. 1818) pojaksi. Vanhemmat muuttavat Nilsiän Koivumäkeen Fabianin ollessa vasta parivuotias. Muutamia vuosia menee Koivumäessä, kunnes perheen isä Christer menehtyy kuumeeseen maaliskuussa vuonna 1843. Äiti ja leski Carolina, sekä Fabian jatkavat elojaan Koivumäessä vuoteen 1848. Samana vuonna nuori leski Carolina Hiltunen aloittaa Koivumäen kylässä tilalla nro 1 talollisella Herman Siposella piikatyöt. Poika Fabian seurailee mukana. Muutama vuosi kuluu ja leski Carolina avioituu uudestaan. Nyt puolisoksi tulee samalla kylällä ja samalla tilalla Koivumäessä asusteleva renki, Adam Ruuskanen (s. 1825). Perheessä olivat jo Fabian ja siskonsa Lovisa, mutta lisää oli tulossa Adam Ruuskasen kanssa. Albertina 1850, Josef 1852 mutta hän menehtyy jo muutaman kuukauden vanhana. Enok 1853, mutta hänkin menehtyy jo pienenä lapsena syyskuussa 1855. Vielä syntyvät pojat Wilhelm 1854, Viktor 1855 ja Enok 1856.
1850-luvun puolivälissä poika Fabian Ryynänen lähtee renkitöihin perheestä. Vuonna 1855 hän on samalla tilalla talollisella Carl Hiltusella, mutta jo 1856 Kaaraslahden kylän tilan nro 23 talollisen Sven Hakkaraisen renkinä. Vuonna 1857 Fabian löytyy Pajujärven kylästä tilalta nro 8 talolliselta Mats Sutiselta. Pari vuotta menee Sutisella hommissa, kunnes Fabian ottaa renkipestin samalta kylältä tilalta nro 4, jossa tilaa piti Anders Savolainen ja Maria Lilja. Vuosikymmenen vaihteiden aikaan Fabian siirtyy rengiksi Nilsiän kylään tilalle nro 14, jossa myös hänen tuleva puolisonsa Anna Karolina Leskinen asusteli.
Anna Karolina Leskinen oli syntyjään Kuopion Kasurilan kylässä isänsä Thomas Leskisen (s. 1807) ja äitinsä Anna Lisa Mecklinin (s. 1810) tytär. Perhe liikkui aikanaan Kasurilasta Sänkimäkeen. Sänkimäessä perhe ehtii olla torppareina Jussilassa tilalla nro 3 (kts. Jussilan torppariperheet) ja myöhemmin 1850-luvulla samalla kylällä tilalla nro 1 Lassilassa.
Anna Karolina lähtee työhommiin perheensä luota Lassilan torpasta vuonna 1856. Matka suuntautuu Kuuslahden kylään ja siellä tilalle nro 1, jota tilaa hallinnoivat Roeringit. Vuonna 1857 Anna ottaa uuden piikapestin, nyt Sutelan kylään nro 27 Vanhatalon tilalle, jossa talollisena oli Lars Laitinen puolisonsa Johanna Böökin kanssa. Annan piikatyöt kestävät Sutelassa vuoteen 1859, jolloin hän muuttaa Nilsiän kylään ja ottaa piikapestin tilalle nro 14 Knuutilaan. Samana vuonna Anna Karolina synnyttää aviottoman lapsen, tyttären Anna Johannan (s. 14.7.1859), mutta tytär Anna Johanna menehtyy jo muutaman kuukauden ikäisenä (18.7.1859). Anna Karolinan tuleva puoliso Fabian Ryynänen on myös työhommissa samalla tilalla. Tutustuminen muutamassa vuodessa samoissa töissä, samalla tilalla, tekee tehtävänsä. Avioliittoon mennään vuonna 1861 marraskuussa.
Seuraavana vuonna avioitumisesta Fabian siirtyy vuonna 1862 renkitöihin puolisonsa Annan kanssa Sänkimäen kylään tilalle nro 5 Heikkilään, jossa talollisena oli Johan Lyytinen. Samaan aikaan syntyy perheeseen poika Henrik. Renkihommat Heikkilässä kestävät vuoteen 1863, jolloin perhe siirtyy Sänkimäessä Annan vanhempien luokse, jotka olivat vielä silloin torppareina Lassilassa. Mutta pitkään ei Fabian ja Anna torpassa viihtyneet, vaan he siirtyvät seuraavana vuonna 1864 muonarengeiksi Eerikkalaan. Eerikkalassa talollisena oli silloin Petter Pitkänen, jonka alaisuudessa Fabianin muonarengin työt jatkuivat muutamia vuosia. Vuonna 1866 Fabian ja Anna sopivat torpparikontrahdista Petter Pitkäsen kanssa ja aloittavat Eerikkalassa torppareina.
Torppareina Eerikkalassa Fabianin ja Annan perheeseen syntyy 8.9.1866 poika Karl Henrik. Jatkoa seuraa, perhe suurenee. Vuoden 1869 lokakuussa syntyy tytär Anna Lovisa. Joulukuussa 1871 syntyy Eerikkalan torpassa perheeseen vielä tytär Eva Karolina. Aiemmin vuonna 1862 helmikuussa syntyi perheeseen ensimmäinen lapsi. Heikkilän renkiaikaan poika Henrik, mutta hän menehtyi koliikkiin Eerikkalassa jo maaliskuussa vuonna 1865.
Vuonna 1873 Fabian ja Anna perheineen purkavat torpparisopimuksen Eerikkalassa ja siirtyvät Kaaraslahden kylään. Siellä Vaivionniemen tilalle nro 24 torppareiksi.
1873 – 1880
Väänänen Lars Samuel s. 1823 (20.3.1823)
Puoliso Eva Sofia Pitkänen s. 1831 (4.9.1831)
Lars Väänänen oli syntyjään Pöljältä, isänsä talollisen Petter Väänäsen (s. 13.5.1797) ja äitinsä Anna Ruuskasen (s. 28.3.1801) poika. Äiti Anna menehtyy Pöljällä 4.11.1827, jolloin Larsin isä Petter avioituu uudestaan, nyt Helena Pekkarisen kanssa. Larsin vanhempien asustellessa 1850-luvulla perheineen talollisina Pöljän tilalla nro 2 Lassilassa, jolloin isä oli myös kuudennusmies, lähtee Lars Samuel kosintareissuun Nilsiään. Vuonna 1853 lokakuussa hän avioituu Sänkimäkeläisen talollisen tyttären Eva Sofia Pitkäsen kanssa, joka muuttaa Pöljälle, Larsin kotitilalle Lassilaan.
Eeva Sofia Pitkänen (s. 4.9.1831) oli Sänkimäen nro 4 Eerikkalan talollisen isänsä Erik Pitkäsen (s. 1801) ja äitinsä Anna Pekkarisen (s. 1805) tytär. Kantatilana Eerikkala oli maakirjanumeron 1 aikaisia tilanosia. Eerikkalassa Eeva Sofian talollinen isä Erik menehtyy vuonna 1843, jolloin perhe jää ilman isää. Mutta leskiäiti Anna Pekkarinen avioituu muutaman vuoden päästä uudestaan. Aviopuoliso tulee Niinimäen talollisen pojasta, joka oli Lars Savolainen (s. 1808). 1850-luvulla vuonna 1853 perheen tytär Eeva Sofia avioituu 22-vuotiaana Pöljän kylään Lars Väänäsen kanssa.
Lars Väänänen ja Eeva Pitkänen elelevät Pöljällä vuoteen 1865 saakka. Pöljän aikana heidän perheeseen syntyivät lapset, Aron Henrik 1856, Karl Wilhelm 1860 ja tytär Agvilina 1863. Mutta tytär Agvilina menehtyy punatautiin puolivuotiaana jo seuraavan vuoden tammikuussa 1864.
Vuonna 1865 Lars ja Eeva perheineen siirtyy Pöljältä Nilsiän kylään tilalle nro 5 toiselle osatilalle talollisiksi. Aika kulkee talollisina Nilsiän kylällä ja perhe kasvaa. Vuonna 1866 syntyy kaksoset Anna ja Lovisa 19 päivä tammikuuta. Mutta kaksostyttäristä Lovisa menehtyy hinkuyskään vain puolitoistavuotiaana 9.6.1867. Vuonna 1870 perheeseen syntyy vielä tytär Eva Karolina 4 päivä maaliskuuta.
Vuonna 1873 Nilsiän kylä jää taakse, kun perhe muuttaa ja siirtyy Sänkimäen kylään. Siellä he tekevät torpparikontrahdin Eerikkalan talollisen Petter Pitkäsen kanssa. Näin torppariaika Eerikkalassa alkaa.
Ajassa 1870-luku kulkee eteenpäin. Lapset aikuistuivat jo aiemminkin ja osa muutti Eerikkalasta kuka minnekkin avioituenkin. Tytär Anna pitää vanhemmilleen seuraa vielä torpassa. Vuosikymmen lähenee loppuaan, torppari-isä Lars alkaa sairastelemaan ja näin tulla vaivaiseksikin. Vuosi 1879 tulee olemaan viimeinen torpparivuosi Larsilla ja Eevalla Eerikkalassa. Torpparikontrahti loppuu ja perhe siirtyy loisiksi kylällä.
1874 – 1875
Rissanen Petter s. 1845 (4.12.1845 s.l.)
Petter Rissanen oli syntyjään Murtolahdesta, isänsä Mats Rissasen (s. 1806) ja äitinsä Stina Hämäläisen (s. 1814) poika. Aikanaan 1860-luvun alussa perhe on Murtolahden kylässä tilalla nro 6 itsellisinä. Mutta isää ei enää ollut, hän oli menehtynyt kylällä jo muutamia vuosia aiemmin. Petterin sisar Stina Lovisa oli siirtynyt Muuruvedelle piiaksi. Näin myös Petter lähtee äitinsä luota renkitöihin Murtolahdessa.
Vuonna 1863 ensimmäisen renkipestin hän saa talolliselta Henrik Väänäseltä Murtolahdessa tilalta nro 1. Väänäsellä töitä riittää jo pariksi vuodeksi. Vuonna 1865 Petter Rissanen siirtyy samalla kylällä renkihommiin tilalle nro 7 toiselle osatilalle talolliselle Lars Pekkariselle. Vuosi renkipestissä Lars Pekkarisella tuli täyteen seuraavana vuonna 1866. Nyt Petter Rissanen siirtyy Kaaraslahden kylään. Kaaraslahdessa Petter saa vuoden sopimuksen renkitöistä tilalla nro 24 Vaivionniemessä olleelta talolliselta Aron Ruuskaselta. Talollinen Aron Ruuskanen oli menehtynyt kesällä 1866, joten saattoi leski Eva Stina Väänänen olla Petterille sopimuksen antaja, jos syksymmällä renkipestejä soviteltiin. Jo kulkee vuosi nopeasti, renkipesti päättyy ja Petter suuntaa uusiin töihin, nyt Pieksän kylään. Vuonna 1867 alkaa työt Pieksän kylän tilalla numero 7 Pihlajamäessä talollisella Jöran Heikkisellä. Pieksällä Pihlajamäessä renkityö kestää Petterillä sen vuoden päivät ja taas haetaan uutta pestiä. Nyt vuonna 1868 Petter on jo Nilsiän kylällä ja siellä tilalla nro 2. Tällä numerolla Skottilan toisella osatilalla Hankimäessä oli talollisena Karl Puustinen, joka otti Petter Rissasen rengikseen. Renkipestit sovittiin yleensä vuodeksi kerrallaan, eikä Puustisen kanssa tästäkään tullut poikkeusta. Vuonna 1869 Petter Rissanen aloittaa renkityöt Sänkimäen kylässä tilalla nro 4 Eerikkalassa talollisella Petter Pitkäsellä. Eerikkalassa renkinä ollessaan hän tutustuu tulevaan puolisoonsa Anna Lisa Pekkariseen.
Anna Lisa Pekkarinen (s. 19.11.1846) oli vanhempiensa Staffan Pekkarisen (s. 1802) ja Kaisa Tiihosen (s. 19.2.1803) tytär. Perhe liikkuu Sänkimäessä renkihommissa, myöhemmin myös itsellisinä. 1840-luvulla vuonna 1848 huhtikuussa äiti Kaisa menehtyy Sänkimäen Jussilassa turvotukseen 45-vuotiaana. Perheen isä jäi leskeksi lapsiensa kanssa. Lapsista Anna Lisan lisäksi siasarukset Eva ja Maria jäivät isänsä huollettaviksi. Vuosikymmen vaihtuu ja Anna Lisan sisar Maria menehtyy 1851. Eikä siinä kaikki, isä Staffan menehtyy epilepsiaan seuraavana vuonna 1852. Näin lapset Anna Lisa ja hänen vanhin sisarensa Eva jäivät orvoiksi.
Mutta, viereisellä tilalla nro 4 Eerikkalassa oli torpparina Johan Tiihonen (s. 1800), joka oli Anna Lisan ja Evan äidin Kaisa Tiihosen veli, setä lapsille. Hänellä oli puolisonaan Beata Hakkarainen (s. 1798). Oliko mahdollista, että lasten setä Johan Tiihonen perheineen ottivat kuitenkin jonkinlaista vastuuta edesmenneiden siskonsa Kaisa Tiihosen ja hänen puolisonsa Staffan Pekkarisen lapsista Evasta ja Anna Lisasta? Näitä tietoja saattaa holhousasiakirjoista löytyä. Sisaruksista Eva alkoi piikahommiin Eerikkalassa, Anna Lisan ollessa myös mukana.
Vuosikymmen vaihtuu ja viimeistään vuonna 1864 Anna Lisa ottaa 18-vuotiaana piikapestin Sänkimäen Lassilassa talolliselta Olof Pitkäseltä. Seuraavana vuonna Anna Lisa matkaa Nilsiän kylään tilalle nro 14 nimismies Lagerstamille piiaksi. Seuraava vuosi ja piikapesti löytyy Lukkarilan kylästä tilalta nro 8 Myllymäeltä talolliselta Henrik Ruotsalaiselta. Vuonna 1867 piikapesti löytyy Sutelan kylästä nro 15 talolliselta Johan Turuselta. Samana vuonna Anna Lisa tutustuu perin pohjin tilalla talollisen Johan Turusen veljeen Aron Turuseen (s. 23.12.1821), joka oli iältään huomattavasti vanhempi Anna Lisaa. Vihille mennään samana kesänä 1867. Mutta puoliso Aron Turunen menehtyy turvotukseen seuraavana vuonna 1868. Vuoden päästä Anna Lisa tutustuu Sänkimäen kylässä renkinä olleeseen Petter Rissaseen. Kuulutuksia haetaan jo loppuvuodesta ja avioon mennään maaliskuussa 1870. Näin Anna Lisa muuttaa Petterin luokse Eerikkalaan.
Eerikkalassa isäntänä oli talollinen Petter Pitkänen. Petter ja Anna ehtivät Eerikkalassa olla renkeinä, muonarenkeinä, kuin hetken torppareinakin, sekä viimein loisina tilalla. Eerikkalassa aika loppuu vuonna 1877. Petter Rissanen ja Anna Lisa Pekkarinen muuttavat samassa kylässä tilalle nro 1 Lassilaan loisiksi. Perhe kasvoi Sänkimäessä. Perheessä olivat lapset Stina Johanna s. 16.9.1870, Karl Henrik s. 16.2.1875 ja Emma Karolina s. 28.11.1878. Torpparina Petter Rissanen ehtii olla vielä seuraavallakin vuosikymmenellä, silloin Sänkimäen Lassilassa.
1876 - 1890
Elias Qvist s. 1839 (22.2.1839)
Puoliso: Maria Sofia Hartikainen s. 1838 (21.4.1838)
Elias Qvist syntyy Pöljällä vuonna 1839 isänsä Peter Qvistin (s. 1804) ja äitinsä Anna Jäppisen (s. 1811) pojaksi. Perhe asustelee Pöljällä vuosikymmentä toista, kunnes Elias 17-vuotiaana lähtee perheestä. Hän siirtyy Hamulan kylään tilalle nro 8 Savolaan. Savolassa oli kolme tilanosaa, joista yhdellä oli talollisena Petter Hakkarainen perheineen, jolle Elias rengiksi saapui. Hakkaraisella oli tilalla myös pitäjänsuutari Petter Trumpet. Samaan aikaan asustellessaan Hamulassa, opiskeli Elias todennäköisesti myös suutarin ammattia Petter Trumpetin toimiessa hänelle opettajana. Trumpet sukunimestä löytyy sotilastaustaa edellisistä sukupolvista. Myös Elias Qvistin esipolvista löydetään sotilaita.
Vuonna 1858 Elias siirtyy Hamulasta takaisin Pöljän kylään tilalle nro 5 Ollilan kantatilalle. Mutta jo seuraavana vuonna Elias liikkuu jälleen ja löytää itsensä renkinä tilan nro 7 Toivalan talollisella Anders Niskasella. Pari vuotta ja Elias siirtyy samalla kylällä tilalle nro 15 Niemelän Akkulanniemeen. Siellä talollisena on Adam Savolainen perheineen, jolle Elias renkipestin otti. Elias liikkuu Pöljällä eri tiloilla renkinä. Nro 2 Lassilassa menee vuoteen 1862. Sieltä Elias siirtyy taas tilalle nro 5 Ollilaan, jossa lampuodit pyörittelivät tilanosaa. Samaan aikaan Pöljän Ollilassa asusteli myös sama pitäjänsuutari, Petter Trumpet, jolla Elias varmasti oli edelleen suutarin opissa, kirjoissakin mainittuna oppipoikana. Elias Qvist muuttaa kuitenkin Maaningalta Nilsiään marraskuussa 1862 ja siellä Pajujärven kylään rengiksi. Pajujärven kylään tilalle nro 6 Kellomäkeen, jossa tilanosillaan talollisina olivat Leivot. Elias tekee renkipestistä sopimuksen Leivoista Klemensin kanssa. Tilanosalla oli myös kaverina toinenkin renki, Wilhelm Ruuskanen, jonka kanssa hän samoja polkujakin aikanaan kulki.
Vuonna 1865 Elias siirtyy rengiksi Sänkimäen kylään ja siellä tilalle nro 5 Heikkilään, jossa talollisena oli Erik Lyytinen. Pari vuotta ja Elias muuttaa maisemaa. Nyt vuonna 1867 hän siirtyy töihin samassa kylässä tilalle nro 4 Eerikkalaan, jossa talollisena oli Petter Pitkänen. Muutamien vuosien päästä vuosikymmenen lopuilla Elias tutustuu samassa kylässä piikana olevaan torpparin tyttäreen Maria Sofia Hartikaiseen. Vihille mennään lokakuussa 1871.
Maria Sofia Hartikainen oli syntyjään 21.4.1838 (rk s.aika muuttuu usein) Kasurilassa isänsä Michel Hartikaisen (s. 1804) ja äitinsä Sara Leskisen (s. 1807) tytär. Perhe alkoi liikkumaan Kasurilasta jo seuraavalla vuosikymmenellä. Sittemmin 1850-luvulla he löytyvät Nilsiän Kaaraslahdesta tilalta nro 7 Kekälästä. Vuonna 1858 Marian isä Michel alkaa lampuodiksi Sänkimäen kylässä tilalla nro 6 Pitkälässä, edesmenneen talollisen Olof Pitkäsen perillisten kanssa tehdyillä sopimuksilla. Mutta jo seuraavana vuonna Michel Hartikainen on tehnyt torpparisopimuksen Sänkimäen kylän tilan nro 7 Pohjolan talollisen David Pitkäsen kanssa ja perhe siirtyy tilan torppaan torppareiksi. Perheeseen kuuluivat vielä lapsista aikuiset poika Olof (s. 25.5.1841) ja tytär Maria Sofia (21.4.1838).
1860-luku etenee Pohjolan torpassa. Maria Sofian elämään saapuu huhtikuussa 1863 avioton lapsi, poika Aron. Marian veli Olof muuttaa Sänkimäen torpasta vuonna 1864 Sutelan kylään, josta edelleen Pietariin. Vuonna 1865 toukokuussa Maria Sofian isä menehtyy vesitautiin 61-vuotiaana. Äiti Sara jäi Marian kanssa leskeksi torppaan. Mutta Maria Sofia päättää myös lähteä torpasta itsenäiseen elämään ja muuttaa samana vuonna piiaksi viereiseen kylään Konttimäkeen tilalle nro 2, jossa talollisena oli Mats Rissanen. Vuosi pari ja Maria Sofia muuttaa Konttimäestä vuonna 1867, nyt takaisin Sänkimäkeen ja tilalle nro 2 Paavolaan. Paavolassa aika kuluu piikana vuoteen 1869, jolloin hän saa piikapestin samassa kylässä Jussilan kantatilalla. Mutta jo seuraavana vuonna Maria Sofia siirtyy takaisin Paavolaan. Näihin aikoihin Maria Sofia tutustuu Eerikkalassa renkitöissä olevaan Elias Qvistiin, jonka kanssa hän avioituu 1871.
Avioiduttuaan Elias ja Maria Sofia asustelevat Sänkimäen Lassilassa vuoden päivät Eliaksen ollessa tilalla vielä renkihommissa. Jatkossa he ovat siellä myös muonarenkeinä, kunnes vuonna 1873 he ovat jo Sänkimäessä tilalla nro 11 Mäkelässä talollisella Lars Pitkäsellä muonarenkeinä. Mäkelässä aika rientää seuraavaan vuoteen. Lapsia perheessä oli jo useita. Marian avioton poika Aron, sekä Eliaksen kanssa syntyneet tytär Anna Maria 1872, sekä poika Petter Johan 1874. Petter Johan syntyy vuonna 1874, jolloin perhe siirtyy Sänkimäessä muonarengeiksi tilalle nro 2 Paavolaan. Paavolassa oli talollisena Pål Pitkänen, jonne perhe asettui. Heitä näytettiin myöskin itsellisinä tilalla. Paavolan aikaan perheeseen syntyy poika Elias vuonna 1875.
Tulee vuosi 1876 Sänkimäessä, Elias Qvist perheineen tekee torpparisopimuksen Eerikkalan talollisen isännän Petter Pitkäsen kanssa. Alkaa torppariaika Eerikkalassa, jossa torppareita oli heidän lisäksi muitakin. Johan Pirinen ja Lars Väänänen perheineen. Torppariaika jatkuu pitkään Eerikkalan kantatilalla. Perhe kasvaa vuosikymmenen aikana. Eerikkalan torpassa syntyy vielä pojat Erik 1878 ja Thomas 1880. 1880-luku jatkuu torpassa, kunnes vuonna 1890 torpparisopimus isäntien kanssa puretaan. Näin torppariaika Eerikkalassa loppuu, perhe muuttaa, siirtyy Kaaraslahden kylään. Siellä torppareiksi tilalle nro 16 Tiiholaan, jossa oli jo useita muitakin torppareita.
1880 – 1890
Kortelainen Enoch s. 1848 (22.10.1848)
Puoliso Otteliana Turunen s. 1853 (11.1.1853)
Enoch Kortelainen syntyy 22.10.1848 (rk s.aika vaihtelee) Kaaraslahden kylässä isänsä Olof Kortelaisen (s. 1810) ja äitinsä Eva Toivasen (s. 1821) pojaksi. Perhe asusteli silloin torppareina tilalla nro 16 Tiiholassa talollisen Abel Savolaisen tilanosalla. Isä oli aiemmin avioliitossa Maria Miettisen kanssa (s. 1801) mutta puoliso Maria menehtyi jo vuonna 1845. Lapsia perheessä oli kuitenkin useita ja lisää tulossa.. Vuonna 1854 perhe siirtyy samalla kylällä tilalle nro 19 Aarolaan torppareiksi. Torppareita Aarolassa oli useita muitakin. Anders Turunen, David Ruuskanen ja Adam Leskinen perheineen. Vuosikymmen vaihtuu Kortelaisen perheessä ja Aarolassa alkaa itsellinen aika.
Vuosikymmen etenee ja pojista Enoch lähtee itsenäistymään. Hän lähtee vuonna 1865 renkihommiin Kuuslahden kylään ja siellä tilalle nro 1, joka oli Roeringien valtakuntaa. Roeringien Kuuslahti oli suuri tila jossa työväkeä, sekä torppareita oli paljon. Tilaa kutsuttiin jäljenpänä myös Kuuslahden hoviksi, Roering-suvun hallinnoidessa sitä. Enoch on pitkään töissä tällä tilalla. Vuonna 1873 hänen renkipestinsä kuitenkin loppuu. Nyt Enoch siirtyy Korpijärven kylään ja siellä renkitöihin talolliselle Lars Heikkiselle tilalle nro 8 Berttulaan. Talollisella Lars Heikkisellä renkityöt kestävät sen vuoden päivät, jonka jälkeen Enoch ottaa renkipestin samalla kylällä tilalle nro 5 Mikkolaan. Tällä tilalla oli talollisena lautamiehenäkin toimiva Erik Heikkinen perheineen. Mikkolassa Enoch viihtyy pari vuotta, aina kevääseen 1877 saakka.
Aiemmin Kuuslahdessa muutamia vuosia sitten renkinä ollessaan Enoch ehkä pikaisesti tutustui Kuuslahden torpparin Abram Julkusen tyttäreen Otteliana Turuseen. Otteliana asusteli vielä edelleen Kuuslahdessa ja yhteyksiä yhdessä varmasti jatkettiin. Nyt vuonna 1877 keväällä Enoch ja Otteliana hakevat kuulutuksia ja avioituvat samana keväänä huhtikuun alussa. Näin Enoch muuttaa avioituessaan Ottelianan luokse Kuuslahteen samalle tilalle nro 1. Avioiduttuaan heidän renki- ja piikahommat jäävät taakse. Kuuslahdessa alkaa itsellinen aika.
Otteliana Turunen oli syntynyt 11.1.1853 Kuuslahdessa aviottomana lapsena äidilleen Eeva Turuselle (s. 30.6.1832). Myöhemmin samana vuonna Ottelianan syntymän jälkeen joulukuussa, äiti Eeva avioituu Kaaraslahden kylässä torpparinakin olleen Abram Julkusen (s. 7.6.1829) kanssa ja liitto tulee kestämään pitkään.. Avioiduttuaan Abram alkaa renkihommiin Kuuslahdessa Eevan kotikylällä. Vuonna 1855 perhe muuttaa, nyt torppareiksi Kuuslahteen ja siellä tilalle nro 1. Torppariaika Kuuslahdessa tulee jatkumaan ja perhe kasvaa. Ottelianalle tulee veljiä ja siskoja tasaiseen tahtiin vielä pitkin 1870-lukua. Elämä perheessä Kuuslahdessa jatkuu. Mutta, Ottelianalla on merkintä rippikirjoissa vuodelta 1873. Hän oli saanut aviottoman lapsen, joka kuitenkin syntyi menehtyneenä. Ottelianalle myöhemmin tuleva puoliso Enoch Kortelainenkin piipahtaa työhommissa samalla kylällä näinä vuosina... Mutta jos Kuuslahdessa kuitenkin tutustutaan, niin myöhemmin sitten avioidutaankin, vasta vuonna 1877.
Enoch ja Otteliana jatkavat avioiduttuaan Kuuslahdessa itsellisinä. Saattoi olla, että he asustelivat myös Ottelianan vanhempienkin luona joitakin vuosia, kun Ottelianan vanhemmat samalla kylällä torppareina olivat. Vuonna 1879 helmikuussa syntyy perheeseen ensimmäinen lapsi, tytär Anna. Mutta hän menehtyy hinkuun 4 kuukautisena jo kesällä 21 päivä kesäkuuta.
Vuonna 1879 Enoch tekee torpparisopimuksen Sänkimäen kylän Eerikkalan tilan talollisen isännän Petter Pitkäsen kanssa. Näin Sänkimäen Eerikkalan torppariaika perheessä alkaa viimeistään seuraavana vuonna. Enoch ja Otteliana tulevat olemaan Sänkimäen Eerikkalan torppareina pitkään 1880-lukua. Sinä aikana perhe kasvaa. Syntyy tytär Selma 1881, tytär Anna 1884, poika Lassi 1887 ja vielä tytär Hedda vuonna 1889.
Vuosi 1890 ja torpparisopimus puretaan Eerikkalassa. Perhe siirtyy Nilsiän kylään tilalle nro 17 talollisiksi tilaosakkaiksi. Siellä Tahkomäen tilan osatilalle, jossa tilallisia olivat Fredrik Putkonen, sekä Olof Ahonenkin. Näin Sänkimäen Eerikkalan torppariaika tuli päätökseen.
1880 – 1890
Pirinen David s. 1849 (21.4.1849)
Puoliso: Maija Stina Happonen s. 1850 (1.5.1850)
David Pirinen syntyy 21.4.1849 Sänkimäessä isänsä Johan Pirisen (s. 25.1.1810) ja äitinsä Anna Ruuskasen (s. 10.6.1814) pojaksi. Näihin aikoihin Davidin vanhemmat olivat torppareina Sänkimäen Eerikkalassa. (Perheen vaiheista on jo aiemmin kerrontaa Eerikkalan torppareissa). David kuitenkin asustelee torpassa vanhempiensa kanssa aikuisuuteen saakka.
Vuosi 1868 oli perheessä murheita täynnä. Olihan näinä vuosina suuri nälänhätä ja kuolleisuus maassa. Perheen äiti Anna Ruuskanen menehtyy, sekä Davidin sisaruksista myös Olof ja Stina. Mutta oli myös hiukan iloisempaakin tapahtumaa. David tutustuu viereisen kylän lampuodin pojan tyttäreen Maija Stina Happoseen niin kovasti, että kuulutuksia haetaan saman vuoden syyskuussa. Vihille päästään sitten jo marraskuussa.
Maija Stina oli syntynyt 1.5.1850 Nilsiän Kaaraslahdessa isänsä Anders Happosen (s. 1816) ja äitinsä Maria Lyytisen (s. 1820) tyttäreksi. Maija Stinan isän vanhemmat olivat silloin Kaaraslahdessa Pahkamäellä lampuoteina, jonne he olivat tulleet perheineen vuonna 1848 Kuopiosta. Maija Stinan omat vanhemmat asustelivat silloin samalla tilalla. 1850-luvulla Maija Stinan vanhemmat asuttavat edelleen Kaaraslahdessa tilalla nro 17 isänisän ollessa siellä lampuotina Aholan tilanosalla. Samaa tilanosaa, jota Andersin isä lampuotina pyöritteli, asuttivat myös muut hänen lapsensa, Andersin sisarukset, perheineenkin. Tila kuului Roeringeille, kuin useampi muukin tilanosa kylällä. Maija Stinalla oli sisaruksiakin. Vanhempi veli Anders (s. 1845, sekä nuorempi sisko Eva (s. 1852).
Tulee suuret katovuodet ja Kaaraslahdessakin vuosi 1868. Happostenkaan perheessä ei taudeista ja nälänhädästä selvitty. Maija Stinan isä Anders menehtyy. Samoin myös ukki Anders. Murheita oli, mutta Maija Stina oli jo tutustunut viereisen kylän Sänkimäen torpparin poikaan David Piriseen ja vihillekkin mennään loppuvuodesta 1868. Ehkä saattoi olla niin parempi silloin, ehkä paremmat mahdollisuudet, kun he jatksossa katovuosistakin selvisivät. Näin Maija Stina muutti avioituessaan Davidin luokse Sänkimäen Eerikkalaan. Tilalla Eerikkalassa talollisena häärii edelleen Petter Pitkänen puolisonsa Maria Puustisen kanssa. Torppareita Eerikkalassa oli muitakin, kuin vain Davidin vanhemmat. Mm. Lars Väänänen perheineen ja myöhemmin tulee myöskin Elias Qvist torpparirivistöön. Rengit ja piiat vaihtuivat tilalla.
Davidin ja Maija Stinan perhe alkaa kasvamaan. Pitkin 1870-lukua Eerikkalan torpassa syntyy lapsia. Eva Karolina 1870, Arwid Wilhelm 1874, Erik Johan 1876, Anna Helena 1878 ja vielä poika Otto Filemon 1880. Oton syntymävuonna 1880 David Pirisen torppari-isä Johan menehtyy 69 vuotiaana lavantautiin. Näin David jatkaa perheineen Eerikkalassa samassa torpassa torppareina isänsä jälkeen. Torpassa asustelee myös edesmenneen Johan Pirisen toinen vaimo, puoliso ja leski, Anna Kokkonen. 1880-luku kuitenkin etenee David Pirisen perheellä Eerikkalan torppareina. Murhetta perheeseen tulee kuitenkin vuonna 1888, jolloin perheen lapsista Erik Johan menehtyy vain 12-vuotiaana kuumeeseen.
Muutamien vuosien päästä vuonna 1890 heidän torpparisopimuksensa Eerikkalassa loppuu, tai puretaan. Sopimus päättyy ja David Pirinen perheineen siirtyy samalla kylällä tilalle nro 1 Lassilaan. Siellä sitä tilanosaa, jonne perhe siirtyi, hallinnoivat edesmenneen Olli Pitkäsen jälkeläiset. David Pirinen tekee sopimuksen heidän kanssaan ja alkaa perheineen lampuodiksi tälle Olli Pitkäsen tilanosalle. Näin Eerikkalan torppariaika oli ohitse.
1890 – 1893
Lyytinen Wilhelm s. 1851 (2.10.1851)
Puoliso: Regina Savolainen s. 1848 (6.3.1848)
Wilhelm Lyytinen oli syntynyt 2.10.1851 Nilsiän Lukkarilan kylässä isänsä Wilhelm Lyytisen (s. 1817) ja äitinsä Lovisa Ollikaisen (s. 1818) pojaksi. Vanhemmat olivat niihin aikoihin itsellisinä Lukkarilan kylän tilan nro 1 Pyörelän osatilalla talollisella Ivar Keinäsellä, mutta siirtyivät samana vuonna samalla kylällä tilalle nro 8 Myllymäelle talolliselle Johan Ruotsalaiselle mökkiläisiksi, jossa myös poika Wilhelm syntyy. Myöhemmin he ovat Myllymäellä myös torppareina. Vuonna 1871 Wilhelmin ollessa parikymppinen hän päättää lähteä perheestä. Wilhelm saa renkipestin Pajujärven kylään tilalle nro 4 Kivimäkeen tuomari Johan Lukkariselta. Seuraavana vuonna 1872 Wilhelm saa renkipestin saman kylän tilalta nro 13 Lyytilästä, talolliselta Olof Lyytiseltä. Pajujärvellä renkipestit jatkuivat. Seuraava työmaa löytyy saman kylän tilalta nro 5 Välimäen talolliselta Fredrik Väänäseltä. Mutta jo 1875 Wilhelm löytää itsensä takaisin renkitöihin saman kylän tilalle nro 13 talolliselle Johan Lyytiselle. Pajujärven Lyytiset olivat todennäköisesti myöskin sitä samaa Lyytisten sukua, jota myös Wilhelm oli. Samana vuonna 1875 Wilhelm Lyytinen tutustuu Regina Savolaiseen, joka oli talollisen tytär Eitikansalosta. Seuraavana vuonna 1876 Wilhelm ja Regina avioituivat. Näin Regina muutti Wilhelmin luokse Pajujärvelle ja he aloittivat kylällä itsellisinä.
Regina oli syntynyt 6.3.1848 Pajujärven kylässä isänsä Herman Savolaisen (s. 1816) ja äitinsä Anna Lena Pitkäsen (s. 1817) tyttäreksi. Aika kuluu perheellä Pajujärven kylässä vuosikymmenen toista. Vuonna 1866 isä Herman Savolainen ryhtyy perheineen uudistilallisiksi Eitikansalon kylään ja siellä tilalle nro 1 Salolaan. Isä Hermannin perheen talollinen aika Eitikansalon tilalla kestää pitkään seuraavalle vuosikymmenelle. Vuonna 1874 perheen pää Herman Savolainen menehtyy 58-vuotiaana keuhkotautiin. Perhe jatkaa vuosikymmentä tilalla ilman isää, äidin ollessa ns. virallisesti talollinen tilalla. Poika Enoch avioituu kyllä myöhemmin ja ehkä alkaa tilan hoidon. Mutta isän menehtymisen jälkeen, jo seuraavana vuonna tytär Regina tutustuu Pajujärven kylän renkiin Wilhelm Lyytiseen. On kuitenkin todennäköistä, että Regina ja Wilhelm tunsivat toisensa nuoruudessa aiemmin jo pitkältä ajalta, kun Pajujärvellä muutenkin kaikki aikanaan asustelivat. Kuulutuksia haetaan ilmeisesti jo vuonna 1875, mutta avioon mennään vasta seuraavan vuoden syksyllä. Kuulutuksia todistamassa oli Lyytilän talollinen Johan Lyytinen, joka oli Wilhelmin talollinen isäntä samalta tilalta, missä hän renkihommiakin teki. Näin Regina muuttaa vuonna 1876 puolisonsa Wilhelmin luokse Pajujärven kylään.
Wilhelm ja Regina asuttavat Pajujärvellä Lyytilässä itsellisinä. Vuonna 1877 perheeseen syntyy tytär Anna Lovisa. Seuraavana vuonna 1878 perhe muuttaa… Nyt samalla kylällä, mutta tilalle nro 9 Toivomäkeen osatilan lampuodeiksi. Toivomäessä oli kaksi tilanosaa, josta toinen oli Herman Siposen tila, mihin perhe asettui entisen lampuodin Simon Leivon siirtyessä tilalta pois. Vuokraviljelijääkin löytyy David Lyytisestä ja olipa Olof Savolainenkin mukana. Vuosikymmenen vaihtuessa 1880-lukuun mukaan tilalle tulee myös Wilhelmin vanhemmat Lukkarilan kylästä ja veli Kalle Lapinlahdelta. Vanhemmat olivat asustelleet Lukkarilan kylässä loisina jo pitkään, kun aiempi torppariaika heillä Myllymäen tilanosalla loppui. Wilhelmin veli Kalle (s. 1854) tuli ja muutti Toivomäkeen Lapinlahdelta vuonna 1880.
Mutta pitkään ei Wilhelm ja Regina lampuoteina tilalla olleet, vaan muuttavat jo vuonna 1882 Kaaraslahden kylään lampuodeiksi. Toivomäkeen jäi Wilhelmin veli Kalle jatkamaan lampuodin hommia vanhempiensa kanssa. Kaaraslahdessa Wilhelm ja Regina asettuvat lampuodeiksi tilan nro 22 Ruuskalan osatilalle Haapamäkeen, joka mainittiin myös David Lukkarisen tilana. Wilhelmin ja Reginan perhe suureni ja lapsia syntyi Kaaraslahden aikaan entisten lisäksi. Perhe oli jo suuri lapsiperhe. Anna Lovisa 1877, Maria 1879, Johan 1881, Henrik 1883, Paavo 1886 ja Kaarlo 1888.
Wilhelm Lyytisen ja Regina Savolaisen aika Kaaraslahdessa lampuoteina tulee päätökseen vuonna 1890. Perhe siirtyy Sänkimäen kylään tilalle nro 4 Eerikkalaan Petter Pitkäsen maille torppareiksi. Silloinen Eerikkala oli Johan Kokkosen viljelyksessä ja Wilhelmin torpparikontrahdin teki todennäköisesti myös hän. Samana vuonna perheeseen syntyy vielä poika Wiktor Ferdinand.
Wilhelmin ja Reginan perheen torppariaika Eerikkalassa ei kestänyt pitkään. Jo vuonna 1893 puretaan sopimus. Torpparikontrahti loppuu ja perhe muuttaa takaisin Kaaraslahden kylään. Nyt Kaaraslahdessa tilalle nro 26, joka oli Toivala, Juho Lukkarisen tila. Toivalassa perhe alkaa lampuodeiksi Juho Lukkarisen tilalle. Näin Eerikkalan torppariaika tuli päätökseen.
1890 – 1894
Pitkänen Erik s. 1854 (14.1.1854)
Puoliso: Stina Lovisa Holopainen s. 1852 (2.8.1852)
Erik Pitkänen oli syntynyt 14.1.1854 Kaaraslahden kylässä torppari-isänsä Mats Pitkäsen (s. 1822) ja äitinsä Stina Pirisen (s. 1829) pojaksi. Vanhemmat Mats ja Stina jatkavat Kaaraslahdessa Tiiholassa torppareina vielä vuoteen 1855 saakka, jolloin he siirtyvät perheineen Sänkimäkeen tilalle nro 1 Lassilaan talolliselle Olof Pitkäselle torppareiksi. Torppari-aika jatkuu Lassilassa vuoteen 1858. Sen jälkeen Erikin vanhemmat siirtyvät samalla kylällä tilalle nro 5 Heikkilään itsellisiksi. 1860-luvulla perhe liikkuu Sänkimäen Eerikkalassa, Lassilassa ja Heikkilässäkin muonarenkeinä. Vuonna 1872 Erikin vanhemmat tekevät torpparikontrahdin Sänkimäen Heikkilän talollisen Johan Lyytisen kanssa ja perheen torppariaika tilalla alkaa. Erikin vanhemmat perheineen jatkavat Heikkilässä torppareina koko 1870-luvun. Tilalla oli näinä aikoina jo neljä torpparia. Erik asustelee vanhempiensa kanssa Heikkilän torpassa pitkin 1870-lukua, kunnes vuosikymmenen puolivälin jälkeen tutustuu Murtolahtelaiseen torpparin tyttäreen Stina Lovisa Holopaiseen. Huhtikuussa 1877 Erik ja Stina hakevat kuulutukset ja samana vuonna keskikesällä heinäkuussa avioidutaan.
Stina Holopainen oli syntynyt 2.8.1852 Murtolahdessa isänsä Henrik Holopaisen (s. 1818) ja äitinsä Martha Heikkisen (s. 1811) tyttäreksi. Stinan vanhemmat jatkoivat 1850-lukua Murtolahdessa itsellisinä talollisen Petter Savolaisen tilanosalla Pekkalassa, mutta myöhemmin jo torppareina. Perheen torppariaika jatkuu pitkään 1870-luvulle Murtolahden Pekkalassa, silloin saman tilan talollisen Pål Heikkisen torppareina. Vuonna 1877 Stina ystävystyy Sänkimäen kylän torpparin poikaan Erik Pitkäseen. Stina ja Erik avioituvat kesällä ja Stina muuttaa Erikin luokse Sänkimäen Heikkilään, Erikin vanhempien perheen asuttamaan torppaan. Vuonna 1878 heille syntyy tytär Eva Stina. Mutta jo vuonna 1880 Erik ja Stina sekä tytär Eva Stina muuttavat Heikkilästä pois. 1880 Erik ja Stina siirtyivät Murtolahden kylään tilalle nro 4 Saramäkeen loisiksi.
Murtolahdessa perheen aika kului loisina vuosikymmenen loppuu saakka. Sinä aikana perhe kasvoi, lapsia syntyi. Poika Erik Johan syntyy marraskuussa 1880, mutta hän menehtyy seuraavana vuonna, vajaan vuoden vanhana rokkoon. Syntyy tytär Anna 1882 ja poika Henrik 1884. Mutta surua lisää. Poika Henrik menehtyy jo seuraavana vuonna keuhkotautiin. Lapsia tulee kuitenkin lisää… Tytär Emma 1886, poika Aaro 1888 ja Lauri 1890.
Vuosi 1890 ja perhe muuttaa. Erik ja Stina tekevät torpparikontrahdin Sänkimäkeen tilalle nro 4 Eerikkalaan. Eerikkalaa näytetään edelleen Pekka Pitkäsen tilana, mutta viljelijänä toimii Juho Kokkonen perheineen. Tilan omistuksissa käytiin kauppaneuvotteluita jne. vuosisadan vaihteen aikoihin ja muutoksiakin tuli myöhemmin. Erik Pitkänen teki kuitenkin sopimuksen torppariksi ja siirtyy Murtolahdesta perheineen Eerikkalaan. Eerikkalassa oli kaksi muutakin torpparia, Olli Suhonen ja Wille Lyytinen. Mäkitupalaisia ja loisia useampia. Vielä myöhemmin vuonna 1892 Erikin ja Stinan perheeseen syntyy poika Kalle.
Erik ja Stina ovat Eerikkalassa torppareina muutamia vuosia, kunnes vuonna 1894 sopimus loppuu ja he siirtyvät loisiksi kylällä. Perheen myöhemmät vaiheet kertovat sen, että 1900-luvun alussa Erik Pitkäsen puoliso Stina menehtyy lavantautiin perheen ollessa Sänkimäen Paavolassa loisina. Lapset olivat vielä nuoria, joten Erik avioituu uudestaan, nyt Anna Ukkosen kanssa.
1893 – 1895
Launonen Paavo s. 1843 (23.8.1843)
Puoliso Maria Siippainen s. 1843 (15.11.1843)
Paavo (Paul, syntyneitten/kastettujen luettelo) Launonen oli syntynyt 23.8.1843 Sänkimäen kylässä, silloin renkinä olleen isänsä Aron Launosen (s. 1821) ja äitinsä Lena Rokkasen (s. 1817) pojaksi. 1850-luvulla vuosikymmenen loppuun saakka perhe asustelee itsellisinä Sänkimäen Hirvolan toisella osatilalla, jossa talollisena oli Thomas Pitkänen.
1860-luvun alussa vuonna 1862 Paavo Launonen lähtee Hirvolasta perheensä luota. Matka suuntautuu renkihommiin Pajujärven kylään. Siellä tilalle nro 9 Toivomäkeen, jossa talollisena oli Erik Savolainen perheineen. Mutta renkipesti Pajujärvellä kesti vain sen vuoden, jonka jälkeen vuonna 1863 Paavo matkaa takaisin Sänkimäkeen. Siellä hän saa renkipestin Hirvolan toisen osatilan talolliselta Axel Oxmanilta. Renkihommat Hirvolassa loppuivat seuraavaan vuoteen 1864. Kuitenkin renkityöt jatkuivat Sänkimäessä eri tiloilla. Uusi pesti löytyy Sänkimäestä nro 12 Mattilasta Fredrik Hakkaraisen tilanosalta. Seuraava pesti alkaa vuonna 1865 Sänkimäen kylän tilan nro 3 Jussilassa, talollisen Anders Hakkaraisen tilalla. Vuonna 1867 Paavo Launosen ottaa rengikseen Eerikkalan talollinen isäntä Petter Pitkänen. Hänellä oli tilallaan pari muutakin renkiä töissä, Daniel Leskinen ja Elias Qvist, sekä muonarenkinä Johan Pitkänen. Renkipesti Eerikkalassa kestää Paavo Launosella aina vuoteen 1869. Sen jälkeen Paavo siirtyy Sänkimäessä Hirvolan kantatilalle renkitöihin. Hirvolassa oli renkeinä myöskin Paavon veljiä, mutta myös vanhemmat torppareina Aron Pitkäsen tilanosalla.
Vuosi menee Hirvolassa, aika kuluu vuoteen 1870 ja Paavo siirtyy taas. Nyt hän saa renkipestin Sänkimäessä Mäkelän kantatilalta. Mäkelässä oli toisella osatilalla talollisena Lars Pitkänen puolisonsa Sofian kanssa, joiden kanssa sopimuksia tehtiin. Mutta ennen siirtymistään Mäkelään Paavo olikin hakenut avioliittoon kuulutuksia Hirvolan aikaan saman vuoden heinäkuussa tulevan puolisonsa Maria Siippaisen kanssa. Maria oli silloin Hirvolassa piikana, joten näin hyvinkin tutustuttiin. Avioliittoon heidät vihitään myöskin saman vuoden marraskuussa.
Maria Siippainen oli syntynyt 15.11.1843 Kaaraslahden kylässä tilalla nro 11 Randalassa isänsä Johan Siippaisen (s. 1805) ja äitinsä Anna Väänäsen (s. 1813) tyttäreksi. Randalassa asuttiin Marian äidin vanhempien ollessa siellä talollisina, joten isä oli näin myös talollisen vävy tilalla. Vuosikymmenet vaihtuu, Maria kasvaa ja ikää tulee jo 17 vuotta. Näin hän päättää lähteä työuralle ja piikatöihin talollisille.
Ensin vuonna 1860 Maria suuntaa Murtolahden kylään ja siellä Heikkilän tilan nro 3 osatilalle, jossa talollisena oli Henrik Hämäläinen. Piikakaveriakin oli siellä Juliana Vartiaisesta, sekä parit torpparit ja muuta porukkaa. Muutama vuosi ja Marian ottaa piiakseen Sänkimäen kylän Mäkelän osatilan talolliset Mats ja Lars Pitkänen. Työt kestävät Marialla Mäkelässä vuoteen 1865, jolloin hän ottaa piikapestin saman kylän Heikkilässä tilalle nro 5. Heikkilässä oli talollisena isäntänä Erik Lyytinen, joka Marian pestasi. Tilalla oli useita torppareitakin siihen aikaan, joten vilinää ja tapahtumia riitti. Mutta Maria siirtyy tilalta pois jo seuraavana vuonna 1866. Nyt hänen suuntana on taas Murtolahden kylä ja tila nro 3 Heikkilä. Heikkilässä osatilan talollisena oli nyt Erik Räsänen jolla oli useita torppareita. Eräs torppari oli Påhl Pekkarinen perheineen, joka Marian piiakseen pestasi. Piikavuosi Heikkilässä loppuu 1867, jolloin Maria muuttaa Kaaraslahden kylään. Siellä hänet ottaa piikatöihin Niemelän tilan isäntä Aron Hollander perheineen. Mutta jo seuraavana vuonna Maria piikatyöt loppuu. Hän siirtyy Sänkimäen kylään ja tilalle nro 8 Hirvolaan piiaksi. Siellä Hirvolan osatilan talollinen Aron Pitkänen ottaa Marian töihin. Aron Pitkäsen puoliso oli Marian sisko Lovisa, jolla oli varmasti osuutta Marian piiaksi tuloon tilalle. Marian piikapesti kestää useita vuosia Hirvolassa siskonsa perheen tilalla. Samaan aikaan Marian sisaren Lovisan perheellä oli tilallaan myös torpparina Aron Launonen puolisoineen, jotka olivat hänen tulevan puolisonsa Paavo Launosen vanhemmat. Paavo Launonen tekee siihen aikaan töitä Sänkimäessä eri tiloilla Marian ollessa Hirvolassa. Mutta jo vuonna 1869 Paavo tulee myös Hirvolaan töihin ja näin he tutustuivat Marian kanssa toisiinsa. Kuulutukset haetaan kesällä 1870 ja vihille Paavon kanssa loppuvuodesta.
Vuonna 1871 Paavo ja Maria suuntaavat Sänkimäessä Mäkelän kantatilalle muonarengeiksi. Mutta jo seuraavana vuonna he siirtyvät takaisin Hirvolaan, jossa 1870-lukua elellään renkihommissa, kuin Paavon vanhempien torpassakin. Vuonna 1872 tammikuussa heille syntyy ensimmäinen lapsi, tytär Anna Johanna. Seuraava lapsi syntyy Hirvolassa vasta vuonna 1879, poika Viktor. Oliko ehkä tauteja liikkeellä tai muuta, kun lapsia ei muita elämään ilmaantunut. Elot jatkuvat 1880-lukua Hirvolassa Paavon isän ollessa edelleen torpparina. Torpassa asustelivat vielä Paavon nuoremmat veljetkin, Aaron ja Anders. Vuonna 1886 tammikuussa Paavon torppari-isä menehtyy halvaukseen 65 vuotiaana. Näin isänsä jälkeen Paavo jatkaa perheineen torppareina Hirvolassa. 1890 Paavon ja Marian tytär Anna itsenäistyy ja lähtee perheestä piikatöihin samalla tilalla. Ensin hän on Hirvolassa vuoden päivät, mutta siirtyy sen jälkeen Murtolahden kylään tilalle nro 2. Paavon ja Marian poika Viktor on vielä mukana perheessä. Mutta, muutto tulee Paavon perheelle Hirvolan torpasta.
Vuonna 1893 Paavo on perheineen torppareina Pekka Pitkäsen tilalla Sänkimäen Eerikkalassa. Torpparikontrahti solmittiin todennäköisesti tilaa viljelijänä pyörittelevän Juho Kokkosen kanssa. Torppariaika ei kuitenkaan pitkään kestänyt Eerikkalassa. Vuonna 1895 sopimus loppuu ja perhe siirtyy loisiksi kylällä. Näin Eerikkalan torppariaika loppui.
Muutaman vuoden päästä perhe on taas torppareina, silloin samalla kylällä nro 5 Heikkilän kantatilalla.
1894 – 1898
Ryynänen Karl Henrik s. 1866 (8.9.1866)
Puoliso Lovisa Pitkänen s 1866 (20.6.1866)
Karl Henrik Ryynänen syntyy 8.9.1866 isänsä Fabian Ryynäsen (s. 1839) ja äitinsä Anna Leskisen (s. 1838) pojaksi. Karl Ryynäsen syntymän aikaan vanhemmat olivat Sänkimäessä torppareina Eerikkalan talollisella isännällä, joka oli Petter Pitkänen. 1870-luvun alussa perhe siirtyy torppareiksi Kaaraslahden kylään Vaivionniemen tilalle nro 24. Mutta jo muutamien vuosien päästä perhe löytää tiensä saman kylän tilalle nro 19 Aarolaan. Aarolassa Pekka Halosen tilalla perhe on lampuoteina, mutta myöhemmin alkaa myös itsellinen aika.
1880-luvun alussa perhe asustelee loisina kylällä, jolloin poika Karl Henrik päättää lähteä perheestä. Hän siirtyy Lukkarilan kylään tilalle nro 1 renkihommiin. Tällä Pyörilän osatilalla oli talollisen Lars Roivaisen tila, jota Johan Roivainen isäntänä pyöritteli. Vuosi Lukkarilassa vaihtuu ja Karl Henrik sopii renkipestin Niinimäen kylään tilalle nro 4, jossa talollisena oli Olof Kuosmanen. Vuonna 1883 Karl Henrikin työmaa vaihtuu taas. Nyt Kaaraslahden kylään tilanumerolle 24, joka oli Waivionniemen tila. Tilaa hallitsivat Ruuskaset. Mutta pesti loppuu taas seuraavana vuonna. Tehtiinhän sopimuksia yleensä aina vain vuodeksi kerrallaan. Vuonna 1884 Karl Henrik solmii renkipestin Halunan kylän nro 10 Tuomalan osatilan talollisen Johan Yletyisen kanssa. Yletyisellä työt kestävät seuraavaan vuoteen. Karl Henrikin työpaikat renkihommissa vaihtuvat vuosittain. Vuonna 1885 ollaan jo Pieksän kylässä. Pieksällä Karl Henrik on töissä tulevina vuosina usealla eri tilalla. Ensin tilan nro 2 Hartikkalan talollisella Erik Puustisella. Piikana työkaverina Ida Ahonen ja tilalla myös useita itsellisperheitä. Seuraavana vuonna 1886 Karl Henrik on samalla kylällä tilalla nro 14 Heikkilässä Hartikaisten osatilalla. Vuonna 1887 Karl Henrik saa pestin tilalta nro 7 Pihlajamäestä talolliselta Lassi Heikkiseltä.
Vuonna 1888 Karl Henrik Ryynänen suuntaa Kaaraslahden kylään ja saa renkipestin tilalta nro 20. Tila oli Saarela ja Zacheuksien hallinnassa. Lampuotina oli Aku Savolainen perheineen, joka töistä vastasi, sekä sopimuksesta Karl Henrikin kanssa. Tilalla oli muutenkin paljon porukkaa ja työväkeä perheineen. Piikana Miina Pasanen, torpparina Magnus Laitinen, sekä myös useita itsellisperheitä. Karl Henrikin työt kestävät Saarelassa useita vuosia. Sinä aikana hän oli saanut kutsunnoissa arpanumeron 4, mutta ei ehkä joutunut kuitenkaan palvelukseen. Kaaraslahdessa oli näinä vuosina Ruuskalan ja Pietilän tiloilla piikatöissään myös Karl Henrikin tuleva puoliso Lovisa Pitkänen, johon Karl Henrik tutustui. Lokakuussa vuonna 1892 Karl Henrik ja Lovisa avioituivat.
Lovisa Pitkänen oli syntynyt 20.6.1866 Kaaraslahden Ruuskalassa torppari-isänsä Johan Pitkäsen (s. 1820) ja äitinsä Helena Happosen (s. 1827) tyttäreksi. Perhe elää torppareina pitkään Ruuskalassa, kunnes vuonna 1883 perheen pää Johan Pitkänen menehtyy 63 vuotiaana turvotukseen. 1880-luvun lopuilla Lovisa oli aikuisena jo samalla tilalla Ruuskalassa myös piikatöissä. Aiemmin vuoden 1888 aikaan keväällä huhtikuussa Lovisa synnyttää aviottoman lapsen tyttären, jonka nimeksi tulee Alina. Kaaraslahden Ruuskalassa ja Pietilänkin tilalla Lovisan elämä jatkuu piikatöissä vielä 1890-luvun alussa. Vuoden 1892 aikana Lovisa tutustuu samalla kylällä renkitöissä olleeseen Karl Henrik Ryynäseen, jonka kanssa hän avioituu lokakuussa samana vuonna.
Vuonna 1893 Karl Henrik Ryynänen ja Lovisa Pitkänen ovat loisina Kaaraslahden kylässä tilalla nro 23 Pietilässä, joka oli talollisen Väänäsen hallussa. Tilaa oli hallinnoinut aiemmin Henrik Snelman, mutta hän muutti 1891 Maaningalle. Samoihin aikoihin perheeseen syntyy poika Kalle Heikki 4.3.1893.
Mutta samaan aikaan perheessä hierottiin myös torpparisopimusta Sänkimäen kylään nro 4 Eerikkalaan Pekka Pitkäsen tilalle. Olihan Karl Henrikin vanhemmat olleet jo 1860-luvulla Eerikkalassa torppareina, joten neuvotteluistakin saattoi tulla helpommat. Seuraavana vuonna 1894 Karl Henrik ja Lovisa ovat torppareina Eerikkalassa. Tilalla oli paljon työväkeä, renkejä ja piikoja tuplasti, sekä muita perheitä mäkitupalaisinakin. Toisena torpparina Adam Räsänen perheineen. 20 päivä elokuuta vuonna 1895 perhe kasvaa, syntyy tytär Amalia. Mutta Amalia menehtyy jo reilun vuoden ikäisenä keuhkotautiin tammikuussa 1897. Samana vuonna lokakuussa syntyy perheseen kuitenkin vielä tytär Emma Lydia.
Karl Henrik Ryynäsen perheen torppariaika Eerikkalassa kestää vuoteen 1897, jolloin torpparisopimusta aletaan purkamaan. Näin torpparikontrahti loppuu viimeistään 1898 aikana. Vuosisadan lopuilla, kesällä vuonna 1900, perhe muuttaa Nilsiästä Viipuriin.
1894 - 1902
Adam Räsänen s. 1840 (8.12.1840)
Puoliso Eva Stina Rissanen s. 1841.(21.1.1841)
Adam Räsänen syntyy 8.12.1840 isänsä Olof Räsäsen s. 1807 ja äitinsä Eva Sikasen s. 1804 pojaksi. Perhe oli ja asusteli Adamin syntyessä Pieksämäellä Jäppilän kylässä. Jäppilässä heitä näytettiin myöskin talollisiksi eri tilanosilla. Vaikka talollista tietoa ei esimerkiksi henki- tai rippikirjoista löytynytkään, kuin löytyi lastenkirjoista jne., saattoivat he kuitenkin olla ehkä osakkaina tiloilla nro 3 tai nro 7. Adamin vanhemmat perheineen olivat tulleet aiemmin vuonna 1838 muuttokirjalla Jäppilään Kuopion Räsälästä, mutta jo vuonna 1841 he muuttavat takaisin Kuopioon. Nyt Kasurilaan tilalle nro 1 Toivalaan. Toivalassa toisella osatilalla oli talollisena Adamin isän Olofin veli Josef. Isän veljistä myös Petter perheineen ja heidän iäkäs äiti asustelivat tilalla. 1840-luvun puolivälissä Adamin isä perheineen on jo talollisena Toivalassa omalla tilanosallaan. Mutta sitten vuosi 1849 tuo muuton Adamin vanhempien perheessä. Nyt perhe muuttaa Kuopion Hakkaralan kylään tilalle nro 3 Randalaan talolliselle Zachris Väänäselle torppareiksi. Perheen torppariaika kestää Randalassa vuoteen 1853. Silloin perhe muuttaa muuttokirjalla nro 42 Nilsiään, lampuodeiksi Kaaraslahden kylään ja tilalle nro 19 Aarolaan. Aarolassa oli osatilan talollisena Roeringin sukua, jolle Adamin isä Olof perheineen tuli heidän tätä tilanosaa pyörittelemään.
Aika kuluu 1860-luvulle Kaaraslahden Aarolassa. Poika Adam oli ehtinyt iältään jo 25-vuotiaaksi. Samassa kylässä Petrolan tilan talollisella Petter Taskisella oli piikana Eva Rissanen, johon Adam perin pohjin tutustui. Eva oli myös hyvin saman ikäinen, joten juttuun tultiin. Syyskuussa sitten haettiin kuulutuksia ja vihille mentiin marraskuun lopussa.
Adamin puoliso Eva Stina Rissanen syntyy 21.1.1841 isänsä Henrik Rissasen s. 1792 ja äitinsä Eva Savolaisen s. 1809 tyttäreksi. Evan vanhemmat asustelivat siihen aikaan perheineen Pieksän kylässä tilalla nro 7 Pihlajanmäessä, jossa isän vanhemmat olivat tilallisia. Mutta jatkossa Evan isä perheineen on jo talollisina tilalla. 1850-luvulla vuonna 1853 Evan nuorin sisar Helena menehtyy tuhkarokkoon vain 6-vuotiaana, mutta muuta murhetta perheessä ei juuri ollutkaan. Sisaruksista veljet Wilhelm (s.1838) ja Henrik (s. 1842) asustelivat vielä tilalla.
Tulee vuosi 1857 ja Eva Stina lähtee perheestä 16-vuotiaana työhommiin Kaaraslahden kylään. Siellä tilalle nro 10 Petrolaan talolliselle Olof Parviaiselle piiaksi. Olof Parviaisella oli myös useita itsellisperheitä tilallaan. Talollisen Olof Parviaisen puoliso Anna Maria Rissanen oli Evan sisko, tosin isänsä ensimmäisestä liitosta Katarina Rissasen kanssa. Näin Evan oli helpompi aloittaa työuraa tutuissa oloissa. Petrolassa Evan aika kestää vuoteen 1860, jolloin työpaikka vaihtuu. Hän saa piikapestin samalla kylällä tilalta nro 1 Ruuskalasta talolliselta Henrik Korhoselta. Muutama vuosi ja vuonna 1862 Eva saa piikapestin Halunan kylästä tilalta nro 11 Lassilasta talolliselta David Miettiseltä. Piikavuosi Halunalla kestää seuraavaan vuoteen 1863. Eva siirtyy takaisin Kaaraslahteen ja Petrolaan, siellä talolliselle Petter Taskiselle piiaksi. Pari vuotta ja Eva saa uuden pestin vuonna 1865, Kuuslahden kylästä Roeringeiltä. Vuosi menee, pesti loppuu ja Eva siirtyy takaisin Kaaraslahden Petrolaan. Saman vuoden syksyllä 1866 Eva avioituu Kaaraslahdessa Aarolan tilan lampuodin pojan Adam Räsäsen kanssa ja muuttaa samalla Adamin kotitilalle. Adamin isä oli menehtynyt samana vuonna Aarolassa, mutta lampuodin hommia tilalla jatkettiin.
Aarolassa vuosikymmen vaihtuu Adamin ja Evan perheessä 1870-luvuksi. Lapsia oli tullut perheeseen. Tytär Stina 1867, poika Pohl 1870 ja Johan 1872. Vuonna 1874 syntyy Maria Sofia. Vuosi 1875 ja perhe siirtyy pariksi vuodeksi Kuuslahden kylään tilalle nro 3 lampuodeiksi. Vuonna 1877 Adam ja Eva perheineen siirtyvät takaisin Kaaraslahden Aarolaan, nyt torppareiksi talolliselle Petter Haloselle. Torppariaika Aarolassa kestää pitkälle 1880-lukua, aina vuoteen 1886 saakka. Lapsia oli tullut ajan saatossa lisää perheeseen. Poika Adam syntyi 1877, mutta hän menehtyi tulirokkoon jo puolivuotiaana. Tytär Maria syntyy 1881 ja poika Adam 1884.
Vuonna 1886 Adam Räsänen perheineen siirtyy Sänkimäen kylään ja sopii Jussilan talollisten Hakkaraisten kanssa tilan lampuodin kontrahdista. Jussilassa aika lampuoteina loppuu vuonna 1894, jolloin Adam siirtyy perheineen samassa kylässä tilalle nro 4 Eerikkalaan Pekka Pitkäsen tilalle torppareiksi. Torpparikontrahti tehtiin todennäköisesti Eerikkalan isännän Pekka Pitkäsen kanssa, mutta talollisena häärii hänen poikansa Kalle Heikki.
Adam Räsäsen ja Eeva Stina Rissasen perhe on torppareina Eerikkalassa ainakin vuosisadan vaihteisiin saakka. Seuraavan vuosisadan alussa vuonna 1902 keväällä tulee suuria murheita. Adam Räsänen menehtyy maaliskuussa kuumeeseen. Myöskin Eeva Stina menehtyy seuraavassa kuussa sydänhalvaukseen. Näin Eerikkalassa torppariaika heidän osaltaan loppui.
Todennäköisesti heidän jälkeensä Eerikkalaan torppariksi tähän torppaan saapui vuonna 1903 Henrik Kolehmainen perheineen. Toinen Eerikkalan torppari omassa torpassaan oli Paavo Pitkänen perheineen.
1895 - 1898
Lars Kolehmainen s. 1835 (24.12.1835)
Puoliso: Helena Hallikainen s. 1833 (19.1.1833)
Lars Kolehmainen (s. 24.12.1835) oli syntyjään Nilsiän Koivumäen kylästä, isänsä Johan Kolehmaisen (s. 9.8.1799) ja äitinsä Ester Röörin (s. 10.11.1799) poika. Perhe oli Larsin syntymän aikaan silloin kylässä torppareina. Siellä tilan nro 1 Hämälässä osatilalla, jonka talollisena oli Herman Siponen. Pitkään ei perhe Koivumäessä viihtynyt, vaan muutto tuli Kaaraslahden kylään ja torppareiksi nro 25 Mattilaan Hiltusten hallinnoimalle tilalle, jota lampuotina pyöritteli Olof Kortelainen. Mutta sekavaa oli muuttojen vaiheet, kun välillä oltiin myös Koivumäessä, Kaaraslahdessakin tilalla nro 25 Mattilassa talollisella Pehr Hakkaraisellakin.
Vuoden 1837 lopuilla, perheen pää Johan Kolehmainen joutuu pitkäksi aikaa valtion leipiin. Hän viettää loppuelämänsä kaltereiden takana ja menehtyy vankikuljetuksen aikana 20 päivä elokuuta vuonna 1864. Johan Kolehmaisella oli ollut vähän sitä ja tätä askaretta elämässään, raskaampiakin tapauksia, joiden takia käräjillä sitten viihtyi. Johan Kolehmainen oli Savossa siihen aikaan paljon tapetilla tekojen ja yhteyksiensä takia. Vuonna 1837 tapahtui Kehvolla isompaakin. Herastuomari Iivari Väänäsen murha, jossa Johan Kolehmainen oli myös mukana. Edellisellä vuosikymmenellä sattui Nilsiässä talollisen Josef Kainulaisen murha, josta Johan joutui myöskin osaltaan vastaamaan. Taisi Johan Kolehmaisen vangitsemisen takia silloin vielä heille lasta odottava puolisokin jäädä omilleen.
Puoliso Ester siirtyilee itsellisenä jatkossa lastensa kanssa pitkin pitäjää. Oltiin Kaaraslahden Hannonmäessä, aikanaan Pajujärvelläkin itsellisenä. Pajujärven aikaan vuonna 1845 Ester synnyttää lapsenkin, pojan Paulin, joka kuitenkin menehtyy jo seuraavana päivänä synnytyksestä. Eipä Esterikään aivan puhtoinen ollut. ”Vuonna 1843 täällä talvikäräjillä syytetty varkausasiassa osallisena ja siitä tuomittu. Mutta Wiipurin hovioikeus on sittemmin 12. helmikuuta 1844 annetussa päätöksessään todennut että häntä ei todisteiden puutteelisuuden takia, vaikka epäilyttäviä olosuhteita antaa osviittaa että hän tietoisena varkaudesta olisi edesauttanut varastettujen tavaroiden kätkemisessä, voi tuomita asiassa. 1845 ilmiannettu haureudesta koska 1.3. tätä vuotta on synnyttänyt äpärälapsen” (Geni viitteet).
Perhe oleskelee jatkossa myös Kuusilahdessa, josta suuntaa Kaaraslahteen nro 17 Pahkamäkeen, kunnes vuonna 1856 asettuu lopulta perheensä kanssa Sänkimäen nro 2 Paavolaan torppareiksi. Perheessä lapsista mukana oli Lars ja Anna sekä vanhempi poika Petter, joka ryhtyy ensin tällä Påhl Pitkäsen Paavolan tilalla perheen torppariksi. Myöhemmin veli Lars on perheessä torpparina, kun Petter menehtyy keuhkotautiin toukokuussa vuonna 1859.
Vuonna 1861 torpparisopimus Heikkilässä puretaan ja perheen poika, torpparinakin ollut Lars Kolehmainen lähtee samassa kylässä Sänkimäessä tilalle nro 5 Heikkilään. Heikkilässä oli silloin talollisena Johan Lyytinen, jonka kanssa Lars Kolehmainen sopii torpparikontrahdin tilalle. Iäkäs äitimuori Ester on mukana. Lyytisellä oli siihen aikaan useita torppareita tilallaan. Larsin äiti Ester menehtyy myöhemmin muutaman vuoden päästä Heikkilässä. Vuonna 1862 Heikkilän torppari Lars Kolehmainen tutustuu erääseen Severina Jokelaiseen, joka asusteli Koivumäen kylässä tilalla nro 2 ja oli siellä piikahommissa talollisella David Ruuskasella. Kuulutuksiakin värkättiin vuoden lopussa ja ne kolmet kerrat selviteltiin. Mutta avioliiton aikeet peruttiin jostain syystä keväällä 1863. Lars jatkoi sen jälkeen torpparihommia yksikseen Heikkilässä. Seuraavana vuonna 1864 Lars Kolehmainen ottaa ja pestaa piiaksi torppaansa Helena Hallikaisen. Kaksin kun torpassa oltiin tapahtui sitä ja tätä, sekä tunteet syventyivät niin, että vuonna 1866 kesällä Lars ja Helena laittavat kuulutukset kuntoon. Ja sitten syksyllä marraskuussa jo avioidutaan.
Helena Hallikainen oli syntynyt Kaaraslahden kylässä 19.1.1833 isänsä Staffan Hallikaisen (s. 1799) ja äitinsä Juliana Pitkäsen (s. 1807) tyttäreksi. Vanhemmat olivat Helenan syntymän aikaan talollisia Kaaraslahden nro 21 Heikkilässä, jota osaa kirjoissa Taipaleeksikin näytetään. Seuraavalla vuosikymmenellä vuonna 1843 perhe siirtyy Kuusilahden kylään, jossa ovat hetken itsellisinä. Sieltä muutto Sänkimäen kylään ja tilalle nro 6 Pitkälään. Pitkälässä oli Olof Pitkäsen osatila, jossa Helenan isä Staffan Hallikainen aloitti perheineen lampuodin hommat. Mutta pitkään ei Staffan Hallikainen Pitkälässä kuitenkaan ehtinyt olla, kun maaliskuussa vuonna 1846 hän menehtyy kuumeeseen, vain 47-vuotiaana. Samaan aikaan perhe olikin jo itsellisinä Pitkälässä. Vuonna 1848 lapsista Helena päättää lähteä perheestä ja saa piikapestin Kuuslahden kylästä Roeringien hallinnoimalta tilalta. Roeringien Kuuslahti nro 1 oli iso tila, torppareita ja palvelusväkeä runsaasti. Tilaa kutsuttiinkin Kuuslahden kartanoksi.
Seuraavat 15-vuotta Helena kulkee kylästä toiseen työhommissa. Vuonna 1851 Helena saa piikapestin Nilsiän kylästä tilalta nro 14 Knuutilasta talolliselta Lagerstamilta, joka oli Nilsiän nimismies. Hänellä oli myös huomattavasti palvelusväkeä tilallaan. Helenan työt kestävät täällä vuoteen 1853, jolloin uusi pesti löytyy samasta kylästä tilalta nro 9 Haukialasta, jossa talollisena oli Lars Taskinen. Pari vuotta Taskisella töitä ja Helena siirtyy taas. Nyt vuonna 1855 Murtolahden kylään tilalle nro 3 Heikkilään, jossa osatilan talolliselle Simon Hämäläiselle. Matka jatkuu, työpaikat vaihtuvat. Vuosi 1856 ja Helena on vuoden päivät Nilsiän kylän tilan nro 8 Taskilassa Henrik Rissasella piikana. Vuonna 1858 Helena saa pestin takaisin Kuuslahteen, jossa hän on useita vuosia piikana. Vuosi 1861 ja Helena siirtyy töihin Konttimäen kylään. Siellä hän on töissä eri tiloilla, aina vuoteen 1864 saakka, jolloin siirtyy Sänkimäen kylään. Sänkimäessä tilalle nro 5 Heikkilään, jossa Heikkilän torppari Lars Kolehmainen pestaa Helenan torppaansa piiaksi. Torppari Lars Kolehmaisen äitikin oli juuri menehtynyt, joten töitä varmasti riitti poikamiehen torpparin mailla. Tiiviisti yhteiselo torpassa tuli Larsilla ja Helenalla jatkumaan, koska Helena synnyttää jo seuraavana vuonna huhtikuussa lapsen, pojan Andersin, joka kuitenkin menehtyy synnytyksen aikoihin. Seuraavana vuonna 1866 haettiin kesällä yhdessä kuulutuksia ja avioon mentiin marraskuussa. Lars ja Helena olivat saaneet papin nuhtelut esiaviollisesta elämästä, sekä sakkoja kumpainenkin 38 mk ja 40 penniä.
Lars Kolehmaisen ja puolisonsa Helena Hallikaisen torppariaika Heikkilässä talollisten Lyytisten hallinnoimalla tilalla tulee jatkumaan pitkään, aina vuoteen 1888 saakka. 1860-luvun puolivälistä alkoi myös lasten tulo. Lapsia syntyy perheeseen ensimmäisen pojan Andersin jälkeen tasaiseen tahtiin. 4.6.1867 Henrik, 10.11.1869 Lars Petter, kaksoset David ja Anders 11.1.1875. Anders menehtyy kuitenkin pian heikkouteen vain parin viikon ikäisenä. 1880-luvulla pojista Henrik avioituu ja muuttaa torpasta. Käräjilläkin Lars Kolehmainen joutui välillä käymään. Vuonna 1880 hän sai 4 mk sakot metsärikkeestä. Saattoiko väki kylällä muistaa Larsin vanhempien edesottamuksia, jos vaikka hiukan merkittynäkin hän olisi näin ollut vastoin tahtoaan. Vuonna 1888 Lars Kolehmaisen perheen torpparisopimus Heikkilässä loppuu. Lars ja Helena siirtyvät perheineen Kaaraslahden kylään tilan nro 17 Aholan toiselle tilanosalle torppareiksi. Mukana perheessä pojat Lars Petter ja David. Ahola oli Samuel Niskasen tila, jota lampuoti Johan Heikkinen siihen aikaan pyöritteli.
Aika kulkee 1890-luvulle. Pojista Lars Petter avioituu Anna Miettisen kanssa, joka muuttaa torppaan. Vuosikymmenen puolivälissä 1895 Lars Kolehmainen tekee uuden torpparikontrahdin, nyt Sänkimäen kylään tilalle nro 4 Eerikkalaan. Muutto Eerikkalaan, jossa talollisena oli Kalle Pitkänen. Tilalla oli kaksi tilanosaa, joista toinen merkittiin August Kokkosen tilana, jonne Lars Kolehmainen perheensä kanssa asettui torppareiksi. Poikansa Lars Petterin perhe kasvaa torpassa tyttärillä, Hilja 1893 ja Maria 1895. Pian Lars Petter perheineen muuttaa pois torpasta. Torppareina Eerikkalassa perheen pää Lars Kolehmainen ja Helena olivat vielä 1897, mutta sen jälkeen loisina viereisellä tilanosalla Kalle Pitkäsellä. Sitten tulee suuria murheita. Lars Kolehmainen menehtyy keuhkotautiin vuonna 1898. Leski Helena Hallikainen muuttaa poikansa Davidin kanssa torppareiksi Kaaraslahteen tilalle nro 25. Näin päättyi Lars Kolehmaisen torppariaika Eerikkalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentoinnista. Jos tuntuu virheitä olevan, tai oikaisuja, huomautuksia otan mieluusti vastaan.