SÄNKIMÄEN SOTILASTORPAT

Aikanaan 1600-luvun lopussa Kruunu keksi panna järjestystä sotaväkeen. Laiteltiin pystyyn ruotujakolaitos. Aiemmin olevaa ”armeijaa” näin paremminkin paranneltiin myöhemmin  jatkossa Kruunun toimesta.  Ruodutusta oli kyllä jo aiemminkin esimerkiksi Kuopion seutua, kuin muuallakin silloisessa "Suomessa". Ruodutusluetteloissa Sänkimäen talollisia Pitkäsiä löytyy jo pitkälti huomattavasti aiemmin 1600-luvulta saakka.

 

 

          Sotilas 1700-luvun univormussa

                  Kuva: Museovirasto

 

Sittemmin vuosisadan lopussa Kuopion nurkillakin lähti sen ajan ruotujakolaitos alkuun. Sinne syntyi toistasataa ruotua. Yksi ruotu käsitti siihen aikaan kylässä 2-4 talollista, tai enemmänkin, jotka joutuivat järjestämään, majoittamaan ja huolehtimaan yhdestä sotilaasta. Toisinaan ruodussa oli muidenkin lähikylien talollisia. Sänkimäen kylään oli osoitettu oma ruotu, jossa näyttäisi olleen n. 2-3 talollista, jotka velvoitettiin pitämään sotilasta. Sänkimäen ruodun numerosta tuli 1700-luvun alussa nro 71, johon kuului myös Halunan kylä. Jatkossa Sänkimäki ja ruotunumero 72, johon nyt kuului Sänkimäki ja Kaaraslahti. Yleisemmin, nro 71-72 osin lähikylien yhteinen ruotu. Sänkimäessäkin oli sitten sotilastorppia, ehkä useampiakin.

Ruodun talolliset joutuivat rakentelemaan sotilaalle torpan, jonkun keskenään sovitun kylän talollisen maille, jotka pääasiassa ruodun merkittyihin talollisiin kuuluivat. Ehkä sopimuksilla kylän muidenkin tilallisten kesken, tai heidän mailleen. Ruodun talolliset rakensivat torpan, muut rakennukset, kasvavat pellot, aidat jne. Näin sitten myös Sänkimäessä. Saattoihan muutkin sen kylän talolliset, kuin vain merkityt tilat tai isännät, osallistua omillaan talkoisiin. Asumus, torppa, oli n. 25 - 35 m2 pikkanen eteisellä varustettu savutuvan tapainen hirsinen torppa. Piti olla ikkunat, uunit ja savupiiput, myöhemmin takkaa ja uuninpeltiäkin. Sängyt jne. ja lukko ovessa. Ulkorakennusta elukoille, muutamalle lehmälle ehkä ja hyvää peltoa sekä niittyä tarpeeksi asetusten mukaan, kaalimaata, aittaa, navetantynkää jne. Voi olla jo ollut ehkäpä saunaakin ja riihen malliakin, ainakin myöhemmin. Yleensäkin, sotilaan asumus kaikkineen piti olla jokseenkin hyvässä kunnossa, niin torpaltaan kuin pelloiltaan. Määräyksiä oli ja niitä piti noudattaa. Ja että sotilas hyvin eli ja pärjäsi siinä. Jos jotain ei hänelle saatu järjestettyä tai mitä puuttui, niin silloin kylän talolliset olivat velvollisia antamaan omistaan. Vaikka viime kädessä majoittamaankin. Sotilas itse sai vuosittain sotilaspalkan, mutta talolliset järjestelivät pientä lisää, esim. viljan muodossa. Sotilas elätti itsensä elukoilla ja viljelmillä torppansa mailla. Teki myös muitakin lisähommia tiloilla, mitä oli kylällä tarjolla. Sotilaalla oli oikeastaan jopa hyvinkin asiat, verrattuna vaikka tilattomaan väestöön jne.  Ruotu järjesteli kyytejäkin harjoituksiin. Sen takia saattoi ehkä nuorella miehellä olla jopa halukkuuttakin lähteä katselmuksiin, jos sotilaspesti, vara- tai täydennysmieshomma liukenisi.

Kun uusi ruodutusaika alkoi, oli Sänkimäessä vielä maakirjatilojen isännät. Tosin 1700-luvulla alkoivat maakirjatilat viimeistään jakaantua pikkuhiljaa jälkeläisten toimesta. Tuli uusia tiloja ja torppia. Jossain vaiheessa olikin, ainakin 1600-luvulla, että ei voitu uusia tiloja jakaa ja tehdä. Näin jälkeläiset pojat olivatkin sitten jonkun aikaa tavallaan torppareina, ennen kuin viimeistään isojaon sekamelskassa kantatilat muodostuivat. Ruodun talolliset isännät kuitenkin määrättiin 1700-luvun alussa juuri näistä maakirjatilojen haltijoista. Vuosisadan jatkuessa, heidän jälkeläisistään. 

1700-luku oli jokseenkin rauhallinen vuosisata sodista, vaikka niitäkin oli.

Sänkimäen ruodun nro 72 talollisia vuosisadan aikana oli pääasiassa Pitkäsiä ja Ruuskasia. 1730-luvulla Sänkimäestä talolliset Johan Pitkänen ja Mats Heikkinen. Kaaraslahdesta Daniel Juutilainen. Vuosikymmeniä mennään Sänkimäen Pitkästen ja  Heikkisten kesken, mukana Kaaraslahden Ruuskaset. Sänkimäkeläisiä Rissasia tulee myös mukaan katselmuksissa vuosisadan lopuilla.

 

SOTILASTORPAN PAIKKOJA SÄNKIMÄESSÄ

 1700-LUVUN KARTAT

 

MANNILA

 

- Mannilassa oli sotilastorpan paikka.

Isojaon selvityksissä olevissa tiedoissa  Mannilassa mainitaan ”Gammal Soldate Torp” (kuvassa nro 129) vanha sotilastorppa maineen. 1700-luvun lopussa tila-alueen talollinen haltija oli Johan Johansson Heikkinen. Näin sitten ”vanha” sotilastorppa saattoi olla vuosisadan mittaan pitkäänkin tässä paikassa. Heikkisten sukua asutti 1700-luvulla tähän esiintyviä maakirjanumeron 3 alueita. Sotilaalle varattuja niittyjä ja metsää ym. taisi olla osin myös lähitalollistenkin tiloilla, mm. jäljempänä Tuomalan mailla (kuvassa oikealla).

LYYTIKKÄLÄ

 

 

- Lyytikkälässä oli myös ruodun nro 72 sotilastorppa.

Paikka sijaitsi silloin Pajulahden eteläpuolella olevien vesialueiden Pohjanlahden ja Kaaraslahden välissä Latosalmen kohdalla, nykyistä Lyytikkälää Nuottiniemen nurkille. ”Soldate Torp no 72”, Sotilastorpan töllit ja maat. Isojaon jälkeistä aikaa, Lyytikkälä ja Hakkarala naapurina. 1700-luvun lopuilla nämä tila-alueet olivat maakirja-ajan nro 2 jälkeistä aikaa, kantatilan nro 7 Pohjolan maita.

 

HANHILA

 

- Hanhilassa sotilaan maita.

Paikka sijaitsi täällä silloin Pienen-Pieksän rannalla, Hanhilan kantatilan mailla. Tarkemmin Kalliokaarteen kohdalla, Vehkapuron länsipuolella. Oli sotilaalle merkittyä maata ja nimeltä mainitsematon torppa. Se oli hyvin todennäköisesti sotilastorppa. Nämä Hanhilan kantatilan maat kuuluivat isojakoa tehtäessä Thomas Johanson Heikkiselle. Eli olivat maakirja-ajan nro 3:sta syntyneitä kantatiloja.

 

---

 

Kohdistellen nro 72 ruotutalollisten 1700-luvun aikaa Sänkimäessä esiintyvien sotilaiden värväyksiin sekä palvelusjaksoihin, voidaan hieman arvella, kuka sotilas mahdollisesti missäkin asusteli. Tarkempia tietoja ei ehkä saada, koska tiloilla eleli myös jo aiemmin palvelleita vanhoja sotilaita. Mainitaan jo aikoinaan sotilas Lars Lilja, mutta myös muita, ehkä varamiehiäkin. Esim näytettävän numeron 70 sotilas, Mats Launonen Greta vaimonsa kanssa. Mats Launonen oli kyllä Halunan ja Niinimäen kylistä vain oletettu sotilas, eikä löydy sotilaana ruoduista. Hän eleli 1790-luvulla maakirjanumeron 2 Johan Pitkäsen tilan torpassa. Oliko Launosissa muita sotilaita?

Mutta ruodun talollisten osoittamassa sotilastorpassa asui vain ja ainoastaan sitä aikaa ruodun palveleva sotilas. Samaten, koska Sänkimäestä löytyy merkintöjä usealle sotilastorpalle, tai sille kuuluvien maiden paikkoja, on hankala kohdentaa yksittäistä sotilasta pestinsä ajaksi mihin tahansa ko. sotilastorppaan. Henki- tai rippikirjojenkaan mukaan siitä ei ole täyttä varmuutta, silloin kirjauksia tehneen kirjurin tai kirkonmiehen omien tulkintojen mukaan. 

Mutta, koska Sänkimäessäkin oli useampi sotilaalle osoitettu torpan paikka, saattoi niissä elää eloaan muitakin. Ehkä vielä vanhojakin sotilaita. Vaikka sotilaan maita saattoi olla pitkälläkin torpasta, niin näiden välillä sitä tuntuisi olleen jo liikaa. Toki, jos kylällä talollisten kesken sovittiin, niin sotilas saatettiin pitää yhdessä torpassa, vaikka esim. Mannilassa (Mattila). Näin sotilaille varattujen muiden torppien muita maa-alueita käytettiin sen aikaiselle sotilaalle. Todennäköistä, että sotilaalla piti olla kuitenkin omat kruunun määräämät sovitut maat.

 

SOTILAAT

Ensimmäinen sotilas ruodussaan Sänkimäellä olisi Väinö Holopaisen tutkimuksia tarkastellen ja tietoja keräten mukaan, Johan Kuronen 1700 nurkilla. Hänen jälkeensä Pol Keinänen. Vuoden 1723 jälkeen alkoivat pidemmät pestit. Vuosisadan alkuun oli varmaan vain lyhyitä pestejä, että saatiin velvoitteet alulle mitä kruunu käski.

Sänkimäen ja Halunan yhteinen ruotu oli aiemmin nro 71. Tässä ruodussa oli sotilaana hetken myös Lars Lilja. Enemmänkin mainetta niittänyt aikanaan Ruotsista Länsi-Götanmaalta tullut sotilas. Larsin jälkeläisissä tulee vielä aikanaan vuosisadan jälkeen "virkamiehiä". Mm. poikansa tyttärissä puolisona Savo-Karjalan läänin pyöveli.  Sotilas Lars Lilja asusteli vielä pestinsä jälkeen Sänkimäessä perheineen. Ehkä ei enää kuitenkaan sotilastorpassa. 

Entisiä sotilaita asusteli Sänkimäen kylässä. 1700-luvun lopuilla esimerkiksi mm. Michel Gjens Laakkonen ja reservin Anders Haikonen.

Merkille pantavaa on, että sotilaiksi Sänkimäen ruotuunkin tuli nuoria miehiä. Välillä saattoi olla hädin tuskin kahtakymmentä, kun he värväyspaikoille ilmestyivät. Vaikka aluksi varamiehiksi. Sotilasruodun omat talolliset isännät näissä omissa ruoduissaan vastasivat myös omasta sotilaasta, niin oli oletettavaa että sotilas-ehdokkaat olivat isännillä hyväksytyt.

 

1723 – 1749 välillä Petter Parviainen

Petter (Pekka) Parviainen oli syntyjään Karjalan poikia. Ei tiedetä mistä, mutta sen ajan itäisestä suomesta jostain. Pekka Parviainen tulee sotilaaksi Sänkimäen ruotuun vasta reilu parikymppisenä nuorena miehenä..

Pekka avioituu Sänkimäessä Kaaraslahtelaisen Klaara Juutilaisen kanssa sotilasuransa alussa vuoden 1723 aikoina. (Ruodun talollisenkin ollessa aiemmin Juutilainen) Lapsia tulee torppaan vuosien saatossa useita, ennen puolisonsa Klaaran menehtymistä 1742. Sotilas Petter Parviainen avioituu uudestaan. Nyt myös Kaaraslahtelaisen, Susanna Pekkarisen kanssa. Mutta Susanna puoliso menehtyy jo ensimmäisen lapsen syntymän aikoina synnytykseen. Pekka avioituu taas jo 1744, Jännevirralta tulevan Riitta Tulpon kanssa. Pekka Parviaisen sotilaana olo ja pesti loppuu viimeistään vuoteen 1749. Voidaan olettaa, että ehkä Petter Parviaisen asuma sotilastorppa olisi ollut Sänkimäen kylällä mahdollisesti Lyytikkälässä?

Petter Parviaisen sotilasuran aikaan käytiin Hattujen Sotaa 1740-luvun alkupuolella.

1749 – 1750- 1773 Thomas Heikkinen, sotilasnimi ”Höök”

Tuomas Heikkinen syntynee Pieksän kylällä vuonna 1730. Heikkisiä asusteli ainakin Pieksän kylän tilalla nro 1. Näinä aikoina Tuomaksen syntymän tienoilla, isä Juho oli sotilaana Kuopion komppanian ruodussa nro 69. Ruodun talollisia oli kylissä Murtolahti ja Pieksä. Näin ollen saattoi Pieksän kylällä talolliset Heikkisetkin majoittaa Tuomaksen isän perhettä kylänsä sotilastorpassa. Samalla myös pojalla Tuomaksella kiinnostus isänsä ammatin kautta sotilasuraan kasvoi.

Tuomas Heikkinen lähtee viimeistään parikymppisenä nuorena miehenä Pieksältä ja tulee Sänkimäen ruotuun sotilaaksi edellisen sotilaan Pekka Parviaisen jälkeen vuoden 1750 maaliskuun  paikkeilla. Hänellä on jo sotilasnimikin varattu, Thomas Höök. Mihin sotilastorppaan hän tulee Sänkimäellä, ei vielä tiedetä.

Tuomas avioituu pian sotilasuransa alussa vuonna 1751, 20 vuotiaan torpparin tyttären Kaisa Lukkarisen kanssa. Kaisa oli syntyjään Koivumäen kylästä. Lapsia heille syntyy useita, pari poikaa ja tytärkin. Mutta Kaisa menehtyy synnytyksen komplikaatioihin heinäkuussa 1765. Samalla menehtyy myös lapsi. 

Sittemmin Tuomas avioituu uudestaan saman vuoden lopuilla, Liisa Lukkarisen kanssa. Liisa oli Kaisan nuorempi sisko.. Tästä liitosta kaksi lastakin, ennen kuin Liisa menehtyy 1767 aikana.

Näin avioituu Tuomas taas, samana vuonna Maria Ruuskasen kanssa. Liitosta syntyy kaksoset Heikki ja Kristiina. Tytär menehtyy n. 2 vuotiaana.

Tuomas Höök Heikkisen sotilaspesti loppuu vuonna 1773 hänen pyytäessään eron palveluksesta. Ero myönnetään. Tuomaksen perheen matka jatkuu. Näin oli entisen sotilaan tehtävä tilaa sotilastorpassa seuraavalle sotilaalle, vaikka kuinka olivatkin tölliä ja sen alla olevaa tilanosaa kunnossa pitäneet ja paremmaksi laitelleet. Perhe muuttaa Kaaraslahden kylään tilalle nro 4 Hannonmäkeen. Tuomas Höök Heikkisen sotilaspesti, sotilastorppa ja Sänkimäki jää taakse.. 

Tuomas Heikkisen sotilaana olon aikana ei käyty merkittäviä sotia, eikä taisteluita..

 

1773 – 1789, Pol (Pauli) Laakkonen, sotilasnimi ”Höök”

Tuomas Heikkisen ottaessa eron sotilas-palveluksesta, tulee paikalle varamies, täydennysmies ruodussa nro 72. Seuraava sotilas tulee olemaan sotilasnimeltään Höök, Pauli Laakkonen. Hänkään ei ollut iältään kuin reilu 20-vuotias nuori mies. Sotilasnimi periytyi näin seuraavalle ruodun sotilaalle.

Pauli Laakkonen mainitaan sekä kohdennetaan arkistotiedoissa näin olevan ruodussa ”Soldate nro 72”, joten voidaan olettaa hyvin todennäköisesti sotilas-torppa Lyytikkälässä. Koska sotilas tuli torppaan edellisen jälkeen, saattoi tässä torpassa aiemmin olla myös sotilas Tuomas Heikkinen. Vaikka heitä näin tässä näytetään arkistomerkinnöissä eri talollisille tulevilla kantatiloillakin, sotilaan torppa saattoi olla kenellä talollisella tahansa. Sitä tarkkaa tietoa vaan ei vielä tiedetä. Pauli Laakkonen aviotuu sotilaana Kaaraslahtelaisen Anna Ruuskasen kanssa. Lapsiakin tulee ajan saatossa Sänkimäen torpassa. Pohl (Pauli) Höök Laakkonen kuolee 14.12.1789 haavoituttuaan sodassa. 

Pauli Höök Laakkosen sotilaspestin aikana käytiin Kustaa III:n Sota Ruotsin ja Venäjän kesken vuosien 1788 - 1790 välillä.

1790 – 1795  Peter Lappalainen, sotilasnimi ”Lapp”

Peter Lappalainen tuli seuraavaksi sotilaaksi ruotuun täydennysmiehenä edellisen sotilaan Pohl Laakkosen kuoleman johdosta vuonna 1789. Peter Lappalainen oli hiukan vanhempi sotilaaksi, kuin muut. Noin 30-vuotias. Kuitenkin hänet oli jo mainittu ruodun nro 71 varamieheksi 1783. Näin hänkin oli tosiasiassa vain reilu kaksikymppinen kaveri, lähtiessään sotilasuraa kohti.

Lappalaisten-suvun sukuhaarojen tutkijoiden mukaan, sekä historiantutkija Kaija Kainulaisen omistakin esipolvitiedoista saatuja tietoja tarkasteltaessa, Pekka Lappalainen oli kotoisin Iisalmen Pajujärveltä. Pajujärvellä olevaa tilaa näytettiin Pajujärvi numero 4 merkillä arkistotiedoissa. Täällä tämä tilanosa oli Pekan äidin Helena Savolaisen ja hänen vanhempiensa kotikontuja, jossa Pekan isäkin oli ollut talollisena. Paljon myöhemmin samoilla mailla tullaan osaa tilasta, Pekankin kotipaikkaa, kutsumaan Kökönmäkenä.

Nuori Pekka Lappalainen tuli Pajujärveltä vain 14 vuotiaana v.1775 Sänkimäkeen nro: 3 rengiksi talollisen Heikkisen Juhon tilalle, jo tosi nuorena poikana. Hommia oli kaikenlaista vuosien mittaan, kunnes hän pestautui 1780-luvun alussa sotilaaksi, tosin varamieheksi ensin. Oliko kenties Heikkisen isännän, kuin muidenkin ruodun talollisten kanssa keskusteltu sotilasurasta. Pekka asustelee jatkossa Sänkimäen ruodun nro 72 varamiehenä talollisen Juho Heikkisen mailla.

Pekka Lappalainen siirtyy sitten viimein talon muista hommista vuoden 1789 nurkilla Sänkimäen kylän ruodun numero 72 varsinaiseksi sotilaaksi. Näin hän samalla alkaa todennäköisesti asumaan sotilastorppaan joka oli Sänkimäellä, kuitenkin samalla talollisen Juho Heikkisen tilalla, jossa Pekka töitään oli aiemmin tehnyt.

Sotilaalle kuului ja osoitettiin torppa maineen kaikkineen, joten olettaa pitää, että Pekka Lappalainen asusteli omassa talossaan tilallaan, sotilaalle sille varatussa torpassa. Sen ajan sotilastorpat Heikkisten suvun tulevilla kantatiloilla olivat Mannilassa, sekä myös Hanhilan tilalla ydinkylästä alempana.

On todennäköistä, että Pekka ”Peter Lapp” Lappalainen on asunut Mannilan sotilastorpassa sotilasuransa aikana. Kylällä tilat Mannila ja Mattila yhdisteltiin isojaon sekamelskassa. Nämä tilat olivat entistä maakirja-aikaa numeron 3 tilanosia, joita maakirja-aikaan jo vuosisadan alusta hallinnoi Heikkisten sukua. 1700-luvun lopuilla, jäljempänä olevassa Mattilassa talollisena isäntänä oli Heikkisten suvun Juho Heikkinen puolisonsa Anna Ruuskasen kanssa. Tällä tilalla oli merkittynä ruodun nro 72 sotilastorppa, oletettavasti juuri niihin aikoihin myös Pekka Lappalaiselle tarkoitettu. Täällä Pekan  sotilastorpassa asui myös hänen leski-äiti Helena Savolainen. Isä Heikki oli menehtynyt jo aiemmin. Oliko torpassa Pekan muitakin sisaruksia?  Äiti Helena Savolainen asustelee vielä pitkään 1800-lukua Sänkimäen kylässä..

Peter Lappalainen erotettiin kuitenkin palveluksesta 10.6.1795. Palvelusaikaa oli mennyt melkein kuusi vuotta. Mikä lienee olisi ollut syy eroon? Pyysikö ehkä itse eroa, vai johtuiko ero muista syistä. Ehkä joku tarkoituksellinen syy on ollut kuitenkin.  Pekka Lappalainen jatkaa eloaan sotilasuransa jälkeen itsellisenä ja mökkiläisenä Sänkimäessä. Myöhemmin hän avioituu vuonna 1807 torpparin tyttären Anna Launosen kanssa. Jälkeläisiä Pekalle ei jäänyt, lasten jo hyvin nuorina menehtyessään. Pekka ”Peter Lapp” Lappalainen menehtyy kuumeeseen vuoden 1808 aikana Sänkimäessä.

Peter Lapp Lappalaisen sotilaspestin aikana ei käyty merkittäviä sotia tai taisteluita..

 

1795 – 1808 Erik Launonen, sotilasnimi ”Snygg”

Hän oli syntynyt vuonna 1773, isänsä Juhon ja äitinsä Kirsti Pitkäsen pojaksi. Arkistotiedoissa on hieman eriäväisyyksiä syntymävuosissakin. Erikin oman nuoruuden aikaan vanhemmat asustelivat Sänkimäellä nro 1 Lassilassa talollisen Juho Pitkäsen torppareina. Näinkin sitten tämän Sänkimäen kylän ruodun sotilaspaikka varmasti Erik Launosta kiinnosti. Erik Launonen tuli sotilaaksi Peter Lappalaisen erotuksen myötä 1795 ja sai sotilasnimen Snygg. Hän oli pestautunut täydennysmieheksi jo nuorena poikana viitisen vuotta aiemmin 1791 seutuvilla. Nyt sitten ura vuoden 1795 nurkilla sotilaana tosiasiassa alkoi.

Erik Launonen elelee sotilaana, ilmeisemmin Sänkimäellä sotilastorpassaan muutamia vuosia, ennen kuin avioituu. Puoliso löytyy viereiseltä kylältä. Erik avioituu toukokuussa vuonna 1798 piika Maria Ruuskasen kanssa, joka oli talollisen Heikki Ruuskasen tytär Kaaraslahdesta. Erikille ja Marialle syntyy seuraavana vuonna 1799 poika Juho. Menee muutamia vuosia, kun Erikin puoliso Maria Ruuskanen menehtyy keväällä 1804 kuumeeseen. Erik jää leskeksi torppaansa.

Leskenä yksikseen elo ei häntä kiinnostanut. Erik Launosen vieressä nähdään jatkossa, myös   Kaaraslahden kylästä kotoisin oleva Pentikäisen suvun Kristiina Pentikäinen. Näin Erik ja Kristiina avioituivat Marian menehtymisen jälkeen seuraavan vuoden joulukuussa vuonna 1805. 

Sotilaana olo päättyy Erikillä marraskuussa vuonna 1808. Palkkaluetteloissa lukee seuraava maininta, että ”karkasi”. Todennäköisesti hän jätti vaan menemättä, kun oli iso sotakin päällä. Ehkä jotenkin erosi palveluksesta, tai oli muuta syytä. Kuitenkin Erik ja Kristiina jatkavat edelleen eloaan Sänkimäellä tilalla nro 3, vaikka Erikin sotilaspesti loppuikin. Tilamerkintä varmaan maakirjanumerosta, koska Erik Launonen perheineen asusteli jatkossakin talollisten Heikkisten mailla. Sotilastorppa oli todennäköisesti myös heillä siellä, eli Mannila/Mattila. Saattoi olla myös Hanhilassa.. Toisen sotilaan tullessa Erikin tilalle, hän oli Matti Hyvärinen.

Erik Launonen ja puolisonsa Kristiina Pentikäinen perheineen asustelevat Sänkimäellä vielä Erikin sotilasuran jälkeen aina vuoden 1811 aikoihin asti. Perhe siirtyy Koivumäen kylään viimeistään 1812. Koivumäessä tilalla nro 1, on talollisena Heikki Ruuskanen puolisonsa Helena Pitkäsen kanssa. Osaa tilasta pitää myös hänen vävynsä Aatami Hartikainen tyttärensä Annan kanssa. Näin Erik ja Kristiina ovat tilalla muutaman vuoden, ennen kuin siirtyvät Iisalmen Naarvanlahden kylään.

Erik Launosen aikaan käytiin Suomen Sotaa vuosina 1808 – 1809.

 

1808 – 1809… Mats Hyvärinen, sotilasnimi ”Hyr”

Mats ”Hyr” Hyvärinen tulee täydennysmiehenä Erik Launosen tilalle vuoden 1808 lopuilla. Hän tulee kauempaa ”reservistä” ruodusta 116 Puutosmäeltä ja oli avioitunut helmikuussa 1800 talollisen tyttären Kristiina Hiltusen kanssa. Mats Hyvärisen ollessa vielä reservissä, perhe asustelee Juonionlahdessa. Vuonna 1808 hän joutuu sotimaan. Viimeinen merkintä hänestä löytyy 22.6.1809 Uumajan sairaalassa. Ilmeisesti ehkä haavoittuneena tms. Sota loppuu aikanaan ja Mats Hyvärinen palaa kotiin perheensä luokse Juonionlahteen jatkaen elojaan puolisonsa ja kolmen tyttärensä kanssa.

Varamiestä ei tarvittu tässä ruodussa, mutta hän oli Anders Haikonen. Hän oli ruotujen 71 ja 72 varamies, vuoteen 1808. Kahdella eri ruodulla sai olla sotilaana yhteinen varamies. Palkkaluetteloissa on Anders Haikosella maininta, että jäänyt vangiksi 14.9.1808?

Suomen Sota käytiin vuosina 1808 - 1809. Mats Hyvärinen joutui näihin karkeloihin, kuin myös Anders Haikonenkin.

- - -

 

Sota loppuu Haminan rauhaan 17.9.1809. Vuonna 1810 ruotujakolaitos lopetettiin ja sotilastorpissa ruoduissa olleiden sotilaiden aika oli ohi. Tosin jollain lailla kuitenkin sotaväkeä jatkettiin. Joskus vanhat sotilaat jatkoivat eloa torpissaan vielä rauhan jälkeen, vaikka yleensä poismuutto oli edessä.

Sänkimäen ruodun nro 72 sotilastorppiin on vaikea kohdistaa eri sotilaiden vaiheita vuosikymmeninä. Vanhoina torppina voidaan pitää varsinkin Lyytikkälää, mistä tietoja on jo varsinkin vanhoilla kartoilla.. Mannila on myös vanha paikka ydinkylällä. Epäselvää on myös milloin ydinkylän ulkopuolella olevalle Hanhilan maille tuli sotilaan asumuksia. Näin ei voida muuta kuin olettaa mahdollisuuksia hatarilla tiedoilla tässä vaiheessa.

Rauhan aikaan 1800-luvulla sotaväkivalmiutta pidettiin vielä yllä kuitenkin, vaikka pienemmässä määrin. Ainakin Sänkimäellä tilan nro 3 Jussilan talollinen isäntä Fredrik Hakkarainen vuokrasi 1850-luvulla sotilastorpan paikan ruodulle 25 vuodeksi. Tässä torpassa oli ja eleli (torppari/sotilas) Petter Saarelainen.

Päivitellään…

--- 

 

 

Sotilaista:

Väinö Holopainen https://www.rajapuro.net/index.html