HOLLIKYYTIVUOROJA KELLONIEMI - VUOSI 1811

 

HOLLEISSA KELLONIEMESSÄ

 

Kievari ja majatalo sijaitsi muutamien kilometrien päässä Kuopion keskustasta. Kelloniemen kestikievarin sijainti oli niemessä, josta oli myös yhteydet vesitse Kallavedellä Toivalaan. Oli lauttaa 4 kilometrin matkalle ja muuta, soutajiakin vesistön ylitykseen yllin kyllin.

Sunnuntaina 8 päivä syyskuuta vuonna 1811 alkoi Sänkimäen talollisten vastuu kuskeista kärryineen hollikyydeissä Kuopion Kelloniemen kievarissa.

Mikä sitten sai juuri siihen aikaan Sänkimäkeläiset talolliset hollikyytivastuillaan pitkälle Kelloniemeen, oli varmasti sovittuna koko Kuopion läänin osalta. Kuuluihan Sänkimäki kylänä vielä silloin Kuopioon. Mutta matkaa tuli kyytivelvollisilla isännillä Sänkimäestä Kelloniemen kievariin useita peninkulmia. Todella raskasta aikaa talollisille. Mitähän se on ollut aiemmalla vuosisadalla, kun kievareita tai majataloja oli vieläkin harvemmilla väleillä? Näitä Kuopion kyydityksiä ja muuta kievareiden toimintaa selvennettiin 1760-luvun jälkeen. Silloin tuli lisää asetuksia ja ehkä myös huomattiin epäkohtia pitkillä kievareiden väleillä. Mutta edelleen oli vielä parannettavaa.

Sänkimäkeläisten talollisten kyyditysvuorot Kelloniemessä alkoivat suuremmin esille tulleista arkistotiedoista syyskuun puolivälissä 1811, vaikka jo 8 päivä oli vastuussa todennäköisesti Sänkimäen Erik Erikson Pitkänen (s. 1772) ja Johan Pitkänen (s. 1779). Vuorojen viikoilla näyttäisi kievarin hevosmäärä valmiudessa ollut Sänkimäkeläisten osalta 3 hevosta kärryineen. Seuraavan viikon 15 päivä sunnuntaina tuli vaihto ja Sänkimäen talollisten vastuu osui mahdollisesti juuri Henrik Pitkäselle (s. 1759), Johan Pitkäselle, Morten Kolehmaiselle (s. 1775) sekä Olof Pitkäsen (s. 1761) perillisille. Kaikki isännät olivat maakirja-ajan numeron 1 talollisia, paitsi Olof Pitkäsen  perilliset, jotka olivat maakirjanumeron 2 tilanosan haltijoita.

Viikon hollivuoro oli edellisten osalta ohi seuraavana sunnuntaina. Silloin 22 päivä alkavan 7 päivän vuoron vastuun aloitti Sänkimäestä Johan Pitkäsen lampuoti Samuel Piippo (s. 1760), Pehr, Johan ja Thomas Pitkänen, lampuoti Anders Laakkonen, Pohl ja Olof Pitkänen, sekä Anders Taskinen. Viikko siitä ja seuraavat hollikyytivuorolaiset löytyivät maakirjanumeron 3 talollisista, joita olivat suuremmalta osalta Heikkiset. Johan Johansson Heikkinen, Johan Jacobson Heikkinen, Jacob Heikkinen, Thomas Heikkisen leski, Pehr Leskinen, sekä Johan Pietikäinen ja Lars Hakkarainen. Vielä seuraavalle vuorolle lokakuun alkupuolelle tuli vastuu Mats Thomasson Heikkiselle (s. 1760) ja Ivar Pitkäselle (s. 1778).

 

 

- - - 

HOLLIKYYTIVUOROJA KASURILA - VUOSI 1810

 

HOLLEISSA KASURILASSA

 

Sänkimäen kylän talollisille kohdistuvia kyyditysvelvoitteita 1800-luvulla.

Hollikyytiluetteloita pidettiin joka vuosi. Menevälle vuodelle tarkoitetut kyyditysvuoroluettelot eri kievareihin tehtiin jo aiemmin edellisvuonna ja varmasti myös holleihin velvoitettuja talollisia isäntiäkin kuunneltiin. Tasapuolisuutta katsottiin eri kylien kesken samaan kievariin holleihin joutuneilla talollisilla. Saattoi olla saman kylän talollisilla vuoden eri aikaan syksyä tai kevättäkin kyyditysvuoroissa, toisen kylän talollisten ollessa väliaikoina vuoroissa. Seuraavana vuonna taas sovittiin eri aikajaksoja, jos holleissa samaan kievariin jouduttiin.

Luettelot hyväksyttiin sitten nimismiehillä, kuntakokouksissa jne., kuin myös Kuopiossakin. SSHY:n hyvin kuvaamia ja digitoituja luetteloita löytyy 1800-luvulta paljon. Näistä yritin itse niitä omalla osaamisella selvitellä. Puutteita luetteloissa on myös ja osalta vuosikymmenistä niitä ei ole. Ovat ehkä tuhoutuneet tai kadonneet, tai sitten vielä arkistojen kätköissä jossakin…

1800-luvulla holleihin määrätyille Sänkimäkeläisille talollisille kohdistui velvoitteita useille eri kievareille. Vuosisadan alussa Kuopiossa, ehkä varmasti jo aiemmin 1700-luvulla, saattoivat kyyditysvuorot olla pitkän matkan päässä kotikylästä olevassa kievarissa tai majatalossa. Sänkimäkeläisten talollisten kyyditysvuorot 1800-luvulla kohdistuivat lähistöllä oleviin kievareihin. Joskus myös pidemmällekkin. Kasurila, Pöljä, Nilsiä, Reittiö, Haluna, Kuuslahti ja Kelloniemi. Kelloniemen ollessa kaukaisena jo pitkän matkan päässä.

Eri kievareihin muuttuvilla ajanjaksoilla määrättiin sovittu hevosluku, mikä piti viikoittain kievarissa olla. Varmasti vuosisatoina, eri vuosikymmenilläkin osattiin alustavasti arvioida matkustajien ja tavarankuljetuksien määriä vuoden eri aikoina. Tosin kyyditykset kasvoivat kasvamistaan. Näin ehkä hevostenkin lukumäärä eri kievareiden majataloissa viikoittain eri ajanjaksoina, oli jopa kuukausittain arvioituna mahdollisen kattava. Syrjemmällä olevissa kievareissa saattoi olla viikossa vain yksi hevonen, mutta jo lähempänä Kuopiota ja solmukohdissa huomattavasti enemmän.

Hevosten lukumäärä aikajaksoille annettiin, joka soviteltiin kyyditysvuoroluettelossa olevien kyläläisten talollisten kesken. Vastuu määrätyistä hevosista ei aina mennyt yksi yhteen per tila, vaan vuoroviikolla oli monesti myös usealta eri tilalta velvoitettuja talollisia, vaikka hevosten lukumäärä olikin alempi kuin tilakohtainen määrä velvoitettuja talollisia antoikin niin ymmärtää. Näin samalle viikolle velvoitetut talolliset jakoivat vastuun omilla manttaaliluvuillaan. Yleisesti isomman manttaaliluvun talollinen oli vastuussa vähintään yhden hevosen toimittamisesta kuskeineen määrätylle ajanjaksolle ko. kievariin, jos sinne piti useita hevosia kärryineen ja kuskeineen toimittaa.

Kyyditysvuoroluetteloissa esiintyvät luvut eivät yleensä kerro hevosten määrää. Mutta on oletettavaa, että vertailulla talollisten yhteisillä vastuu-luvuilla voidaan jotakin johtopäätöksiä tehdä. Löytyy myös kievareiden päiväkirjoja, jotka pääsääntöisesti ovat maakunta-arkistoissa. Näitä fyysisesti arkistoissa tutkimalla saattaisi löytää lisää tarkempia tietoja kievareiden vaiheista Sänkimäen osalta hevosten lukumääristä, kuin myös kuskeista ja kaikista muistakin heihin kohdistuvista tapahtumista.

 

VUOSI 1810

Kasurilan kestikievari

                                           

Luetteloiden mukaan joulukuussa 1810 oli Sänkimäkeläisiä talollisia Kasurilan kievarissa kyyditysvuoroissa hevosineen.

Kasurilan kestikievari oli ainakin myöhemmin Siilinpään vaiheilla, mutta saattoi olla aiemmin toisaallakin, kun kievarin pitäjiä ja paikkoja myöhemmin 1800-luvulla muuteltiin. Lähellä sijaitsi myös toinenkin samanoloinen kievariin liittyvä paikka majatalona. Oliko sitten jompikumpi toistensa aputalo kenties? Joulukuun 9 päivä sunnuntaina joutuivat Sänkimäen maakirjanumeron 1 talolliset Johan Pitkänen ja Morten Kolehmainen toimittamaan kievariin hevoset kuskeineen. Johan Pitkänen (s.1779) oli hyvin todennäköisesti isänsä Johan Pitkäsen (s. 1745) poika. Isä Johan menehtyi edellisenä vuonna. Morten Kolehmainen (s. 1775) oli taas isänsä Morten Kolehmaisen (s. 1733) poika.

Vuoro kievarissa kesti 7 vuorokautta aina seuraavaan sunnuntaihin 16 päivä joulukuuta saakka. Samalla viikolla kievarissa oli myös muita eri kylän talollisten hevosia kuskeineen. Näitä velvoitettuja talollisia olivat Suojärven kylän Korhoset. Johan Pehrsson Korhonen, Henrik Korhonen ja Pehr Korhonen. Sekä myös samalta kylältä talolliset Erik Lappalainen ja Anders Ahonen.

Hevosten lukumäärää tälle joulukuun viikolle Kasurilan kievarissa näytettäisiin peräti 8:lle hevoselle, vaikka velvoitettuja talollisia olikin vain 7. Näin tasattiin eri talollisten kesken yhteinen vastuu. Olihan Kasurilan kievari suuri ja solmukohdassa, joten suurta valmiuttakin piti olla. Johan Pitkänen, sekä myös  Morten Kolehmainen kumpikin  osallistuivat Kasurilan kievariin kyyditysvuoroviikolleen yhdellä hevosella kärryineen molemmat.

Sänkimäen talollisille ei enää tullut kyyditysvuoroihin velvoitteita tämän jälkeen. Seuraavalla viikolla tässä Kasurilan kievarissa oli vuorossa Niinimäen kylä, viiden talollisen voimin. Useat talolliset heistä jo kahdellakin hevosella. Koska hevosia kuskeineen ja kärryineen oli asetusten mukaan oltava kievarissa määrätty määrä. 

 

 

- - -