ELIAS QVIST s. 1839 - EERIKKALAN TORPPARI

  

1876 - 1890

 

Elias Qvist s. 1839 (22.2.1839)

Puoliso: Maria Sofia Hartikainen s. 1838 (21.4.1838) 

 

Elias Qvist syntyy Pöljällä vuonna 1839 isänsä Peter Qvistin (s. 1804) ja äitinsä Anna Jäppisen (s. 1811) pojaksi. Perhe asustelee Pöljällä vuosikymmentä toista, kunnes Elias 17-vuotiaana lähtee perheestä. Hän siirtyy Hamulan kylään tilalle nro 8 Savolaan. Savolassa oli kolme tilanosaa, joista yhdellä oli talollisena Petter Hakkarainen perheineen, jolle Elias rengiksi saapui. Hakkaraisella oli tilalla myös pitäjänsuutari Petter Trumpet. Samaan aikaan asustellessaan Hamulassa, opiskeli Elias todennäköisesti myös suutarin ammattia Petter Trumpetin toimiessa hänelle opettajana. Trumpet sukunimestä löytyy sotilastaustaa edellisistä sukupolvista. Myös Elias Qvistin esipolvista löydetään sotilaita.

Vuonna 1858 Elias siirtyy Hamulasta takaisin Pöljän kylään tilalle nro 5 Ollilan kantatilalle. Mutta jo seuraavana vuonna Elias liikkuu jälleen ja löytää itsensä renkinä tilan nro 7 Toivalan talollisella Anders Niskasella. Pari vuotta ja Elias siirtyy samalla kylällä tilalle nro 15 Niemelän Akkulanniemeen. Siellä talollisena on Adam Savolainen perheineen, jolle Elias renkipestin otti. Elias liikkuu Pöljällä eri tiloilla renkinä. Nro 2 Lassilassa menee vuoteen 1862. Sieltä Elias siirtyy taas tilalle nro 5 Ollilaan, jossa lampuodit pyörittelivät tilanosaa. Samaan aikaan Pöljän Ollilassa asusteli myös sama pitäjänsuutari, Petter Trumpet, jolla Elias varmasti oli edelleen suutarin opissa, kirjoissakin mainittuna oppipoikana. Elias Qvist muuttaa kuitenkin Maaningalta Nilsiään marraskuussa 1862 ja siellä Pajujärven kylään rengiksi. Pajujärven kylään tilalle nro 6 Kellomäkeen, jossa tilanosillaan talollisina olivat Leivot. Elias tekee renkipestistä sopimuksen Leivoista Klemensin kanssa. Tilanosalla oli myös kaverina toinenkin renki, Wilhelm Ruuskanen, jonka kanssa hän samoja polkujakin aikanaan kulki.

Vuonna 1865 Elias siirtyy rengiksi Sänkimäen kylään ja siellä tilalle nro 5 Heikkilään, jossa talollisena oli Erik Lyytinen. Pari vuotta ja Elias muuttaa maisemaa. Nyt vuonna 1867 hän siirtyy töihin samassa kylässä tilalle nro 4 Eerikkalaan, jossa talollisena oli Petter Pitkänen. Muutamien vuosien päästä vuosikymmenen lopuilla Elias tutustuu samassa kylässä piikana olevaan torpparin tyttäreen Maria Sofia Hartikaiseen. Vihille mennään lokakuussa 1871.

Maria Sofia Hartikainen oli syntyjään 21.4.1838 (rk s.aika muuttuu usein) Kasurilassa isänsä Michel Hartikaisen (s. 1804) ja äitinsä Sara Leskisen (s. 1807) tytär. Perhe alkoi liikkumaan Kasurilasta jo seuraavalla vuosikymmenellä. Sittemmin 1850-luvulla he löytyvät Nilsiän Kaaraslahdesta tilalta nro 7 Kekälästä. Vuonna 1858 Marian isä Michel alkaa lampuodiksi Sänkimäen kylässä tilalla nro 6 Pitkälässä, edesmenneen talollisen Olof Pitkäsen perillisten kanssa tehdyillä sopimuksilla. Mutta jo seuraavana vuonna Michel Hartikainen on tehnyt torpparisopimuksen Sänkimäen kylän tilan nro 7 Pohjolan talollisen David Pitkäsen kanssa ja perhe siirtyy tilan torppaan torppareiksi. Perheeseen kuuluivat vielä lapsista aikuiset poika Olof (s. 25.5.1841) ja tytär Maria Sofia (21.4.1838).

1860-luku etenee Pohjolan torpassa. Maria Sofian elämään saapuu huhtikuussa 1863 avioton lapsi, poika Aron. Marian veli Olof muuttaa Sänkimäen torpasta vuonna 1864 Sutelan kylään, josta edelleen Pietariin. Vuonna 1865 toukokuussa Maria Sofian isä menehtyy vesitautiin 61-vuotiaana. Äiti Sara jäi Marian kanssa leskeksi torppaan. Mutta Maria Sofia päättää myös lähteä torpasta itsenäiseen elämään ja muuttaa samana vuonna piiaksi viereiseen kylään Konttimäkeen tilalle nro 2, jossa talollisena oli Mats Rissanen. Vuosi pari ja Maria Sofia muuttaa Konttimäestä vuonna 1867, nyt takaisin Sänkimäkeen ja tilalle nro 2 Paavolaan. Paavolassa aika kuluu piikana vuoteen 1869, jolloin hän saa piikapestin samassa kylässä Jussilan kantatilalla. Mutta jo seuraavana vuonna Maria Sofia siirtyy takaisin Paavolaan. Näihin aikoihin Maria Sofia tutustuu Eerikkalassa renkitöissä olevaan Elias Qvistiin, jonka kanssa hän avioituu 1871.

Avioiduttuaan Elias ja Maria Sofia asustelevat Sänkimäen Lassilassa vuoden päivät Eliaksen ollessa tilalla vielä renkihommissa. Jatkossa he ovat siellä myös muonarenkeinä, kunnes vuonna 1873 he ovat jo Sänkimäessä tilalla nro 11 Mäkelässä talollisella Lars Pitkäsellä muonarenkeinä. Mäkelässä aika rientää seuraavaan vuoteen. Lapsia perheessä oli jo useita. Marian avioton poika Aron, sekä Eliaksen kanssa syntyneet tytär Anna Maria 1872, sekä poika Petter Johan 1874. Petter Johan syntyy vuonna 1874, jolloin perhe siirtyy Sänkimäessä muonarengeiksi tilalle nro 2 Paavolaan. Paavolassa oli talollisena Pål Pitkänen, jonne perhe asettui. Heitä näytettiin myöskin itsellisinä tilalla. Paavolan aikaan perheeseen syntyy poika Elias vuonna 1875.

Tulee vuosi 1876 Sänkimäessä, Elias Qvist perheineen tekee torpparisopimuksen Eerikkalan talollisen isännän Petter Pitkäsen kanssa. Alkaa torppariaika Eerikkalassa, jossa torppareita oli heidän lisäksi muitakin. Johan Pirinen ja Lars Väänänen perheineen. Torppariaika jatkuu pitkään Eerikkalan kantatilalla. Perhe kasvaa vuosikymmenen aikana. Eerikkalan torpassa syntyy vielä pojat Erik 1878 ja Thomas 1880. 1880-luku jatkuu torpassa, kunnes vuonna 1890 torpparisopimus isäntien kanssa puretaan. Näin torppariaika Eerikkalassa loppuu, perhe muuttaa, siirtyy Kaaraslahden kylään. Siellä torppareiksi tilalle nro 16 Tiiholaan, jossa oli jo useita muitakin torppareita.

 

 

- - -  

PETTER RISSANEN s. 1845 - EERIKKALAN TORPPARI

 

1874 – 1875

 

Rissanen Petter s. 1845 (4.12.1845 s.l.)

Puoliso: Anna Lisa Pekkarinen s. 1846 (19.11.1846)

 

Petter Rissanen oli syntyjään Murtolahdesta, isänsä Mats Rissasen (s. 1806) ja äitinsä Stina Hämäläisen (s. 1814) poika. Aikanaan 1860-luvun alussa perhe on Murtolahden kylässä tilalla nro 6 itsellisinä. Mutta isää ei enää ollut, hän oli menehtynyt kylällä jo muutamia vuosia aiemmin. Petterin sisar Stina Lovisa oli siirtynyt Muuruvedelle piiaksi. Näin myös Petter lähtee äitinsä luota renkitöihin Murtolahdessa.

Vuonna 1863 ensimmäisen renkipestin hän saa talolliselta Henrik Väänäseltä Murtolahdessa tilalta nro 1. Väänäsellä töitä riittää jo pariksi vuodeksi. Vuonna 1865 Petter Rissanen siirtyy samalla kylällä renkihommiin tilalle nro 7 toiselle osatilalle talolliselle Lars Pekkariselle. Vuosi renkipestissä Lars Pekkarisella tuli täyteen seuraavana vuonna 1866. Nyt Petter Rissanen siirtyy Kaaraslahden kylään. Kaaraslahdessa Petter saa vuoden sopimuksen renkitöistä tilalla nro 24 Vaivionniemessä olleelta talolliselta Aron Ruuskaselta. Talollinen Aron Ruuskanen oli menehtynyt kesällä 1866, joten saattoi leski Eva Stina Väänänen olla Petterille sopimuksen antaja, jos syksymmällä renkipestejä soviteltiin. Jo kulkee vuosi nopeasti, renkipesti päättyy ja Petter suuntaa uusiin töihin, nyt Pieksän kylään. Vuonna 1867 alkaa työt Pieksän kylän tilalla numero 7 Pihlajamäessä talollisella Jöran Heikkisellä. Pieksällä Pihlajamäessä renkityö kestää Petterillä sen vuoden päivät ja taas haetaan uutta pestiä. Nyt vuonna 1868 Petter on jo Nilsiän kylällä ja siellä tilalla nro 2. Tällä numerolla Skottilan toisella osatilalla Hankimäessä oli talollisena Karl Puustinen, joka otti Petter Rissasen rengikseen. Renkipestit sovittiin yleensä vuodeksi kerrallaan, eikä Puustisen kanssa tästäkään tullut poikkeusta. Vuonna 1869 Petter Rissanen aloittaa renkityöt Sänkimäen kylässä tilalla nro 4 Eerikkalassa talollisella Petter Pitkäsellä. Eerikkalassa renkinä ollessaan hän tutustuu tulevaan puolisoonsa Anna Lisa Pekkariseen.

Anna Lisa Pekkarinen (s. 19.11.1846) oli vanhempiensa Staffan Pekkarisen (s. 1802) ja Kaisa Tiihosen (s. 19.2.1803) tytär. Perhe liikkuu Sänkimäessä renkihommissa, myöhemmin myös itsellisinä. 1840-luvulla vuonna 1848 huhtikuussa äiti Kaisa menehtyy Sänkimäen Jussilassa turvotukseen 45-vuotiaana. Perheen isä jäi leskeksi lapsiensa kanssa. Lapsista Anna Lisan lisäksi siasarukset Eva ja Maria jäivät isänsä huollettaviksi. Vuosikymmen vaihtuu ja Anna Lisan sisar Maria menehtyy 1851. Eikä siinä kaikki, isä Staffan menehtyy epilepsiaan seuraavana vuonna 1852. Näin lapset Anna Lisa ja hänen vanhin sisarensa Eva jäivät orvoiksi.

Mutta, viereisellä tilalla nro 4 Eerikkalassa oli torpparina Johan Tiihonen (s. 1800), joka oli Anna Lisan ja Evan äidin Kaisa Tiihosen veli, setä lapsille. Hänellä oli puolisonaan Beata Hakkarainen (s. 1798). Oliko mahdollista, että lasten setä Johan Tiihonen perheineen ottivat kuitenkin jonkinlaista vastuuta edesmenneiden siskonsa Kaisa Tiihosen ja hänen puolisonsa Staffan Pekkarisen lapsista Evasta ja Anna Lisasta? Näitä tietoja saattaa holhousasiakirjoista löytyä. Sisaruksista Eva alkoi piikahommiin Eerikkalassa, Anna Lisan ollessa myös mukana. 

Vuosikymmen vaihtuu ja viimeistään vuonna 1864 Anna Lisa ottaa 18-vuotiaana piikapestin Sänkimäen Lassilassa talolliselta Olof Pitkäseltä. Seuraavana vuonna Anna Lisa matkaa Nilsiän kylään tilalle nro 14 nimismies Lagerstamille piiaksi. Seuraava vuosi ja piikapesti löytyy Lukkarilan kylästä tilalta nro 8 Myllymäeltä talolliselta Henrik Ruotsalaiselta. Vuonna 1867 piikapesti löytyy Sutelan kylästä nro 15 talolliselta Johan Turuselta. Samana vuonna Anna Lisa tutustuu perin pohjin tilalla talollisen Johan Turusen veljeen Aron Turuseen (s. 23.12.1821), joka oli iältään huomattavasti vanhempi Anna Lisaa. Vihille mennään samana kesänä 1867. Mutta puoliso Aron Turunen menehtyy turvotukseen seuraavana vuonna 1868. Vuoden päästä Anna Lisa tutustuu Sänkimäen kylässä renkinä olleeseen Petter Rissaseen. Kuulutuksia haetaan jo loppuvuodesta ja avioon mennään maaliskuussa 1870. Näin Anna Lisa muuttaa Petterin luokse Eerikkalaan.

Eerikkalassa isäntänä oli talollinen Petter Pitkänen. Petter ja Anna ehtivät Eerikkalassa olla renkeinä, muonarenkeinä, kuin hetken torppareinakin, sekä viimein loisina tilalla. Eerikkalassa aika loppuu vuonna 1877. Petter Rissanen ja Anna Lisa Pekkarinen muuttavat samassa kylässä tilalle nro 1 Lassilaan loisiksi. Perhe kasvoi Sänkimäessä. Perheessä olivat lapset Stina Johanna s. 16.9.1870, Karl Henrik s. 16.2.1875 ja Emma Karolina s. 28.11.1878. Torpparina Petter Rissanen ehtii olla vielä seuraavallakin vuosikymmenellä, silloin Sänkimäen Lassilassa.

 

 

- - -