Pajukosken mylly Ventojoella.
1840-luvulla Nilsiän Sänkimäessä Erkki Juhonpoika Pitkäsen talolliset jälkeläiset, Johan, Erik, ja Henrik hallinnoivat kantatila nro 3 Jussilan maita tilakokonaisuuden alimmaisellakin tila-alueella. Tämän alueen länsirajana oli osin Pajulahden ja Pajulammenkin välillä oleva joki-alue, jota pohjoisempana kutsuttiin Ventojoeksi. Pitkästen tila-alueella oli myös Pajukoski, koskialue joella. Tämä alue ilmestyy myöhemmin 1800-luvun lopuilla arkistoihinkin osin myös Pajukoski tilana, Heikki Pitkäsen silloin ollessa hallinnoimassa tilaa. Kantatila Jussilassa tapahtui 1800-luvulla liikehdintää muutenkin.
Ventojoen länsipuolella olevalla Kuuslahden kylällä oli Kuuslahden tila nro 1. Myöhemmin myös sitten Kuuslahden kartanoksikin kutsuttu. Tätä tilaa hallinnoi Kuopiolainen kauppa- ja raatimies Otto W. Roering perheineen. Tosin itse perhe asusteli Kuopiossa. Olihan O. W. merkittävä kauppamieskin kaupungissa, kun seurailee vanhoja lehtiä ja muuta vanhaa tietoa. Roeringit hallinnoivat myös erilaisia tiloja ja tilanosia ainakin Nilsiässä, jollei jo muuallakin. Roering rakensi jonnekkin Kuopion kaupungin liepeille myös höyryvoimalla toimivan jauhomyllynkin. O. W. oli iso tekijä Kuopiossa, liikemies ja monessa mukana.
Kiinnostus myös vesimyllyihin johtaa näin Roeringin Sänkimäkeen ja Pajukoskelle. Hän ymmärsi varmasti ison bisneksen mahdollisuuden myös tässäkin. Olihan hänellä jo omia maita jokialueen länsipuolellakin, lähellä Kuuslahdessa.
O. W. Roering alkoi suunnittelemaan 1840-luvun
alkupuolella Ventojoen Pajukoskella olevan koskenpaikan maiden vuokraamista Pitkäsiltä
mahdolliselle tulevalle myllylleen. Talolliset Pitkäset Juho, Erkki ja Heikki kävivät neuvotteluita Roeringin kanssa kosken vuokraamisesta. Oliko koski sitten ikiaikaista
omistusta Pitkäsillä. Rajalinjoja jo aiemmin isonjaon aikaan kerrottiin Ventojokena. Erämaiden maantarkastus Pitkästen osalta 1500-luvun puolivälissä kertoo jo samaa, joten joki saattoi käsittää myös osin sitä. Vai oliko sitten myllynpaikka maastoineen rakenteeltaan niin hyvä, juuri kosken toisella puolella Pitkästen
mailla. Mylly patoineen vaati myös tilaa koskessa.
Roeringin ja Pitkästen väliset keskustelut johtivat lopulta tuloksiin. Pitkäset vuokrasivat maita tulevalle myllyn paikalle ranta-alueen koskelta. Maineen, koskineen, palstoineen mitä sovittiin, vuoden 1845 huhtikuussa 50 vuodeksi O. W. Roeringille. Sekä samassa maa-alueen myllärin asumukselle ja pienelle viljelykselle. Vuokra oli 1 rupla ja 60 kopeekkaa hopeassa per vuosi. Pitkäset antoivat Roeringille myös luvan hakea kiinnitystä. Roering sai hallinta-oikeutensa vakuudeksi kiinnityksen vuokraamiinsa maa-aloihin. Kiinnitys piti uusia kymmenen vuoden välein, muuten se raukesi. Roering oli arvioinut, että Kuuslahden kylä riitti yksinään Pajukosken myllyn riittävään toimintaan alueella. Riittävää tietoa viranomaisille myös siinä, että myllyssä jauhetuista viljoista ja sen toiminnasta saatiin verot ja maksut hoidettua. Vuonna 1845 Kuuslahden kylässä asui 72 yli 15-vuotiasta ja 28 alle 15-vuotiasta henkilöä, mikä määrä väkeä ja tilallisia riitti perusteluiksi. Näin sitten Roering sai luvat alkaa ruoppaamaan koskea sopivaksi padoille ja pisti myöhemmin myllyn kasaan koskelle. Siitä ei selkoa, että miten rakennuspuuhat meni. Pajukoskelle rakennettavaa myllyä käsiteltiin vielä v. 1846 jossain instansseissa Kuopiossakin, ellei vuosia myöhemminkin.. Eikä sitäkään, käyttikö esim. Sänkimäkeläiset lähitilalliset myllyä tarpeisiinsa. Ehkä ei, koska olihan Sänkimäen kylässä Kauppisenkoskellakin tullimylly. Myös ydinkylästä kauempana etelässä oli Pieksänkoskella mylly, jatkossa jo suurempikin laitos.
Myllyn kiemuroissa oli Roeringin mukana myös Nilsiän kirkkoherrana toiminut Adolf Hjelman. Hän oli vuokrauspuuhissa ja kiinnitysten taustoilla alkuvaiheissa samana vuonna talollisen Ruuskasen hallinnoidessa osaa Pajukosken rantoja.
Mylläriä ei löydy Pajukoskelle vielä 1840-luvun lopullakaan. Ei kirkon arkistoista, saati henkikirjoistakaan. Mutta saattaa olla myös niinkin mennyt, että myllyä on rakenneltu aikansakin, tai ehkä käytetty jonkun aikaa jonkinlaisena kotitarvemyllynäkin. Vasta vuonna 1851 nurkilla koskelle myllyyn mylläriksi ilmestyy Paul Antikainen.
Tämä Paul Antikainen oli aviossa puolisonsa Eva Sofia Pitkäsen kanssa ja itse renkihommissa Kuuslahti nro 1:ssä ennen mylläriksi tuloa Pajukoskelle. Paul Antikainen vihittiin aiemmin puolisonsa Eva Sofia Pitkäsen kanssa syksyllä 1839 Kuuslahdessa. Paul ja Eva asuivat itsellisinä Kuuslahden kylällä tilalla nro 1 avioliiton solmimisen ajoista aina 1850-luvun alkuun saakka. Vuoden 1839 aikana Kuuslahden tilaa hallitsi kauppias Makar Gurtsjeffin leskipuoliso ja perillisistä tytär Maria, tuleva O. W. Roeringin puoliso. Marian äidin menehtymisen jälkeen 1841 Kuuslahden kartano siirtyi todennäköisesti kokonaan Marian ja Otto Wilhelmin hallintaan.
Paul Antikainen, puolisonsa Eva Sofia Pitkäsen kanssa jatkaa koko 1840-luvun itsellisinä, osin Paul renkinäkin Kuuslahden kartanossa. On todennäköistä, että Paul Antikainen on ollut tavallaan luottomies O. W:lle koko tilalla olonsa aikana. Myös koska kuitenkin työt tilalla ja suhteet muutenkin olivat kestäneet harvinaisen pitkään. Arkistotiedot antaa siihen hyvin viitteitä. Näin ollen O. W. Roeringilla ei varmaan ollut vaikeuksia valita ja sopia Pajukosken myllylleen sopivaa mylläriä.
Pajukosken mylly todennäköisesti jatkoi toimintaa pitkästi
1850-lukua Antikaisen ollessa myllärinä. Otto Wilhelm Roering alkoi
sairastelemaan 1850-luvun puolivälin jälkeen. Sairaus tai vaivat Roeringilla olivat
pahentuneet vuosien varrella. Myllyn pyörittämisen aika alkoi olla loppumaisillaan. Ehkä Paul Antikaisen siirtymiseen myöhemmin pois
myllärin hommista, auttoi isännän sairastelu. Ja ei tiedä vielä sitäkään, oliko
vuokra-aikakin tai kiinnitykset, vakuudet sun muut loppumassa keskenään
Pitkästen kanssa näinä vuosina. Varmaan ymmärrettävistä syistä
kuitenkin mylläys Pajukoskella loppuu.
Otto W. Roering menehtyy 1858 nurkilla. Näin
ehkä myllyn toiminta loppui viimeistään siihen. Mitään viitteitä myllyn jatkon toiminnasta ei löydy.
Samoihin aikoihin vuosien 1857-58 nurkilla, myllärinä Pajukoskella toiminut Paul Antikainen siirtyy Kaaraslahteen tilalle nro 16 torppariksi puolisonsa kanssa. Jos Paul Antikainen siirtyi jo 1857 vuoden aikana, niin em. asiat saattavat tukea hyvinkin aiempaa lähtöä, kiinnitysten jatkamisen loputtua jne.. Saattaa olla, että mylläys loppui jo 1856 lopuillakin, vaikka Antikainen torpassaan olisi vielä hetken aikaa asustellutkin. Vaatii tarkempia tutkimuksia.
Tämän verran tästä myllystä. Roeringin aikakausi Pajukosken kiemuroissa myös selvää noin päällisin puolin. Itse oikeaa myllynpaikkaa ja muuta pitänee selvitellä, sekä kohdistella Sänkimäessä kantatilaan. Kuin muitakin tarkempia myllytietoja, ehkä sitäkin, jatkuiko mylläys koskaan kenekään toimesta ja miten rakennuksien kävi. Ehkä perimätietoa voisi löytää kyseiseltä entisiltä Pajukosken tilalla asuvilta paikallisilta tilallisilta tai asukkailta. Tosin, alue on tiheään asutettua nykyään, eikä ehkä ihan oikeaa tilallista ole. Aikaa on mennyt yli 150 vuotta.. Tietoa saakin hakea arkistoviitteistä. Myllypelto alueena ja nimeltään, joka vielä on nykykartoilla, kertoo omaa tarinaa menneestä ajasta.
päivitellään...
